Palataanpa nyt siis vielä ajassa hieman taakse päin. Sunnuntaina 5.10. siis olimme Juha Ruokosen agilitykoulutuksessa. Meidän ryhmällämme teemana olivat valssit, ja erityisesti se valssin ajoitus. Valssia tehtiin putken kautta molemmin puolin ohjattuna. Itse olin aluksi auttamattomasti myöhässä, mutta toisella kymmenminuuttisellamme saimme jo todella hienoja toistoja. Juha sanoi, että Prima on siitä kiva koira, että se on todella rehellinen, eli menee hyvin pitkälti juuri niin kuin ohjaan. Ja huomautti sitten toki, että koska se on niin rehellinen ja myöskin ihan pirun nopea, niin juoksemalla en sitä koskaan kiinni saa. Tämähän oli toki jo tiedossa. ;) Pitää siis itse oppia ohjaamaan selkeästi ja johdonmukaisesti. Lisäksi pitäisi saada koiraan tietyissä tilanteissa vielä lisää irtoavuutta ja estehakuisuutta, mutta näitä kehitetään koko ajan. Kaiken kaikkiaan todella antoisa koulutus, ja itse tykkäsin Juhan rauhallisesta tyylistä ja selkeistä neuvoista.
 |
| © Roosa Hentunen |
 |
| © Roosa Hentunen |
 |
| Vasemmalta oikealle: Elisa&Terra, Laura&Fiini, Riikka&Rieha, Katja&Riio, minä&Prima sekä Elina&Rokka. |
Päivän teema oli toko, ja kouluttajana meillä oli Katja Kiviaho. Kaikki koirakot pääsivät tekemään kaksi n. 15-20 minuutin settiä. Ensimmäisessä setissä teimme aluksi namista luopumista, sitten perusasentoa sekä seuraamaan lähtöjä. Ohjaaja sai paljon huutia omasta asennostaan, erityisesti siitä, että kumarrun liikaa koiran puoleen. Lisäksi pitäisi olla tarkempi siitä että paikka on oikea, ja koiran ryhti parempi. Ryhti tosin paranee varmasti paljon jo sillä, että suoristaudun itse ja annan namin oikeasta paikasta. Katja neuvoi myös, että sen lisäksi, että teen seuruuta imuttamalla, voin tehdä myös seuraamaan lähtöjä ilman imutusta. Näitä tehtiin muutama toisto nytkin, ja pari viimeistä oli tosi hyviä. Kaiken kaikkiaan Primalla oli vähän keskittymisongelmia, ja siitä tulikin vähän huutia, että pitäisi osata rauhoittua aloilleen ilman että pitää olla koko ajan vahtimassa tai syöttämässä namia. Tähän onkin sitten panostettu nyt paljon täällä Tartossa, ja olemme käyneet vain katsomassa muiden treenejä ja harjoitelleet luopumista ja rauhoittumista. Lisäksi omissa treeneissä tekemään ei pääse, ennen kuin malttaa rauhoittua. Ja kehittymistä onkin tapahtunut! Eilen käytiin vuokraamassa agilitykenttää yhden kaverin kanssa, ja Prima pystyi jo odottamaan ja seuraamaan toisen treeniä ihan hiljaa ja ilman että tarvi joka käskystä singahtaa itsekin liikkeelle. Toki agilitykenttä on todella haastava paikka ja tilanne, joten harjoittelua jatketaan.
Toisella setillä Prima teki merkkiä. Katja suositteli unohtamaan hetkeksi sheippaamisen ja tarjonnan kautta tekemisen, koska Primasta on tullut ehkä vähän liiankin hektinen ja levoton. Se tarjoaa kaikkea mahdollista ja niin nopeasti, että sieltä on vaikea poimia sitä oikeaa vahvistettavaa asiaa. Ja merkin kanssahan meillä on ollut se ongelma, että Prima jyrää sen tassuilla kumoon taikka ennakoi sitä, pysähtyy jo ennen merkkiä. Katjan vinkeillä tehtiin merkkiä ensin lelun kanssa niin, että lelu jätettiin näyttävästi piiloon merkin taakse. Lähetys merkille, jes, ja merkille leikkimään. Vähän samaa, kuin ollaan tehty siis ruudun kanssa. Tästä voi siirtyä toisto kerrallaan näyttömerkkiin, jossa lelu lentää palkaksi vasta sitten, kun koira on oikeassa paikassa. Ja taas leikitään. Jos apuohjaajaa ei ole saatavilla, voin myös itse viedä lelun merkin taakse, ja jäädä puolimatkaan koiran ja merkin väliin, tästä lähetys ja voin kirittää koiraa lelulle. Tällä pyritään saamaan myös saalispomppuja pois, koska Primalla on paha tapa saapua lelulle pomppien... Riehalta perittyä. ;) Prima tuntui vastaavan kirittämiseen hyvin. Tätä on tehty nyt kerran myös treeneissä täällä Tartossa. Silloin Prima jäi vähän liikaa kiinni minun kirittävään liikkeeseen, ja unohti kokonaan lelun ja merkin. Ilman kirittämistä pomppuja ei tällä kertaa edes esiintynyt. Kokeillaan nyt siis näitä eri tekniikoita, ja katsotaan mikä toimii parhaiten.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin että Katja oli kouluttajana mukavan napakka. Oli ihan hyvä, että joku sanoo ääneen, että nämä ovat jo kohta 11 kuukauden ikäisiä, eli eivät enää mitään pentuja, ja niitä pitää kohdellakin sen mukaan. Eli vähän arvovaltaa ja jämäkkyyttä peliin.
Meidän omissa agilitytreeneissä ollaan tosiaan käyty tänä syksynä myös. Kertoja on tullut kolme, ja vielä on yksi jäljellä. Yhdellä kertaa ei valitettavasti päästy paikalle. Treeneissä meillä on ollut aina teemana yksi tai kaksi ohjauskuviota, joita on sitten tehty pienellä radanpätkällä. Ollaan tehty mm. valssia, pakkovalssia, vekkausta, ja pakkovalssi-jaakotusta (henkilökohtainen inhokkini, jotenkin se liikerata on mulle todella vaikea). Lisäksi ollaan tehty putkikulmia ja putkijarrua. Putkikulmia harjoiteltiin myös eilen, kun käytiin kentällä kaverin kanssa vähän omatoimiaksaamassa. Meillä ei ollut treenejä tällä viikolla, joten halusin käydä vähän kentällä höntsäämässä sunnuntain koulutusta varten, jotta Prima malttaisi keskittyä vähän paremmin. Olen huomannut, että jos taukoa agilitystä on ollut yli viikon, niin Primalla on hirveät patoumat aina kentällä.
Tällä viikolla löytyi myös kämppikseni varastoista Priman päähän sopiva tonttulakki, joten minä tietysti päätin kiusata pientä kelpiä ja otin sarjan valokuvia joulukortteja varten. Prima ei ollut hommasta kauhean innoissaan, mutta onneksi sain sentään pari kuvaa, joissa sen ilme ei ole masentunut taikka murhaava. :)
