Sain vasta perjantaina kuulla, että SBCAK ry (eli bortsujen ja kelpieiden rotuyhdistys) järjestäisi viikonloppuna kaksi paimennuspäivää Joroisilla, ja että lauantain päivään olisi vielä pari koirakkopaikkaa jäljellä. Huomasin tämän kuitenkin liian myöhään, ja viimeiset paikat olivat juuri ehtineet mennä. Myöhemmin samana päivänä sain kuitenkin puhelinsoiton, että olisi tarjolla peruutuspaikka sunnuntain paimennuspäivään.
Matkaan siis! Perille ei päästy ilman pientä liikennetapaturmaa, mutta onneksi molemmat ehjinä. Päivään osallistui 8 kelpietä, ja osa porukasta oli vieläpä tuttua Nallikallio-sakkia. :) Hyvä seura siis oli taattu! Myös sää suosi meitä paimentajia, ja taivaalta tipahti vettä niskaan vasta kun startattiin autot kohti kotia. Kaikki koirat kävivät kaksi kierrosta lampailla, lisäksi kouluttajalle tuntemattomat koirakot kävivät pienen testikierroksen lammasaitauksen ympärillä, jotta nähtiin miten koirat (pari ensikertalaistakin) reagoivat lampaisiin.
Tutustumiskierroksella Primaa vähän jännitti, piti nostaa irokeesi pystyyn ja vähän haukkua lampaille. Ensimmäinen varsinainen kierros meni kuitenkin ihan super hyvin, aivan yli mun odotusten. Kouluttaja piti Primaa liinassa lauman perässä, ja minä peruutin lauman edellä sauva kädessä ja yritin ohjata koiraa. Prima oli selvästi kiinnostunut lampaista, ja oli muutenkin oikein pätevä. Se sai paljon kehuja toiminnastaan, erityisesti siitä että se vaikuttaa koiralta, jolle saa helposti rakennettua hyvät flänkit. Vauhtia ei ollut vielä erityisen paljon, mikä on ihan hyvä näin alkuun, jotta minä ehdin oppia ohjaamaan sitä. Toisella kierroksella Prima oli selvästi väsyneempi, ja lampaat eivät jaksaneet enää kiinnostaa ihan koko aikaa. Ihan sataprosenttisesti se ei siis vielä syttynyt, mutta sillä oli kyllä jotain ideaa. Toivottavasti siis päästään lampaille vielä ainakin kerran tänä kesänä. Jos jaksan ajella, niin mieluusti käytäisiin useamminkin kuin kerran, jotta saadaan vähän jujua hommasta ja ajatuksia muhimaan talven ajaksi. Ehkä haen ensi kesänä kesätöitä Turusta, niin olisi paimennuspaikat vähän lähempänä... :D
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna meillä oli molemmilla todella hauskaa, ja varmaan jäätiin molemmat koukkuun lajiin. Kiitos vaan yhdistykselle tällaisen järjestämisestä! Kuvia ei harmittavasti ole yhtään, olin itse kyllä kameran takana. Pitää varmaan palkata joskus kuvaaja mukaan ylipäätään meidän treeneihin, että saadaan muitakin kuin nättejä poseerauskuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti