keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Taas on treenattu

Eilen oltiin Priman kanssa taas arkitottistelemassa. Teemana oli luopuminen ja kestoa paikalla oloon. Lisäksi tehtiin jo tutuksi tullutta kontaktikävelyä, käsikosketusta sekä harjoiteltiin ohitusta ja ohjaajan takana kulkemista kentän sijasta tiellä. Kaikki kentällä tehtävät harjoitteet meni tosi hyvin, mutta sitten kun mentiin tielle harjoittelemaa,n niin ei mennyt kuin 30 sekuntia ja mun oma pakka vaan hajosi, kun koira haahuili omiaan, eikä reagoinut omaan nimeenkään. Positiivista se, ettei se juuri kiinnittänyt huomiota ohittaneisiin koiriin, mutta siihenpä se sitten jäi. Haisteli vaan tienpenkkaa tai kiskoi eteenpäin niin että pahaa teki. Keskeytettiin sitten harjoitus siihen, koska en vaan itse pystynyt pitämään sellaista mielentilaa yllä, että oltaisiin mitään voitu tehdä. Yritettiin kouluttajan kanssa pohtia, että mitä voitaisiin tehdä, että koiran mielentila hihnalenkeillä saataisiin paremmaksi, tai miten voisin opettaa sen kulkemaan minun takanani, kun koira haluaa vaan mahdollisimman kauas minusta. Ei päästy puusta pitkälle. Kun kuljetaan kahdestaan hihnalenkillä, niin välillä se vetää enemmän välillä vähemmän. Kaikki perinteiset kikat olen kokeillut, tuloksetta. Takana sitä ei saa pysymään kuin pitämällä hihnaa kireällä ja sehän tuntuu siitä toki epämukavalta, niin miksi se siinä haluaisi kulkea. Jos yritän kääntyä ja väistättää sitä sen halutessa ohittaa, niin vielä vähemmän se haluaa tulla lähelle. Välillä tekisi mieli luovuttaa tuon hihnakävelyn suhteen (jos vain saisin sen luopumaan ohikulkevista koirista/ihmisistä ja ottamaan vaikka kontaktia). Mutta haluaisin kuitenkin joskus ottaa sen mukaan kaupungille tai johonkin koiratapahtumaan, ja sellaisissa paikoissa on hankala kulkea koiran kanssa, joka haluaa kulkea mieluiten parin metrin etäisyydellä ohjaajasta. 

Oma osansa haihatteluun saattoi toki olla se, että koira oli jo väsynyt ja sillä oli ilmeisesti kova hätä päästä tarpeilleen, mutta ei toi mitenkään ihan epänormaalia ollut. Muuten se toimii hyvin ja on niin mun koira. Vapaana ollessaan se toki kulkee mielellään kauempana, mutta tulee luokse kutsusta oikein hyvin. Treenatessa (ja voi että sen kanssa on niin kiva treenata!) sillä ei ole mitään ongelmaa tulla lähelle, ja esimerkiksi perusasento on oikein tiivis. Arkitottiksen kouluttaja yritti lohduttaa, että hyvät harrastuskoirat on joskus ihan pain in the ass arjessa...

Tänään oltiin heti aamusta Lauran ja Nasta-siskon kanssa JATin hallilla treenaamassa agilityä. Oli tosi kiva päästä käyttämään siivekkeitä ja ponnareita ensimmäistä kertaa sitten kennelleirin, ja tutustua vähän muihinkin esteisiin. Prima teki suoraa, jossa oli kaksi hyppyä, putki ja hyppy. Tarkoitus oli saada se irtoamaan eteen kuolleelle lelulle ja hakemaan esteitä itse. Aluksi oli taas hankalaa, mutta paikallaan odottamiset parani kyllä tosi paljon treenin loppua kohti, se jopa pysyi paikallaan niin että menin itse esteen toiselle puolelle valmiiksi! Tehtiin myös putken hakemista itse, ilman että itse mitenkään ohjaan tai liikun. Tämä oli vaikeaa sillä Prima jäi kovasti kyselemään multa neuvoja, tarvitaan tässä selvästi lisää estehakuisuus- ja irtoamistreenejä. Naksutin ois ehkä kätevä tässäkin? Tehtiin myös muutamaa kaarevaa putkea peräkkäin, rämpyteltiin keinua ja mentiin läpi renkaasta (rengas oli maantasalla, tuettu sellaiseen telineeseen). Renkaassakin haluaisin kovasti enemmän sitä omaa tarjoamista. Kaikenlaista naksuttelua ja tarjoamista siis lisää! Toki virekin oli ihan eri kun oli uusi jännä paikka. Yhdessä välissä Prima havahtui siihen, että katonrajassa ollut tuuletin pyörähti päälle ja sille piti kamalasti haukkua ja nostaa irokeesi pystyyn. :D

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni tänään, lopuksi tytöt pääsi taas metsään rymyämään (omistajat toki halus että ne jäähdyttelis kauniisti ravaten mutta se ei kyllä onnistunut ihan 100 % ajasta). Prima näytti muuten kamalan suurelta Nastaan verrattuna. Korkeutta on kyllä edelleen varmaan aika lailla saman verran, mutta Prima on paljon jäntevämpi ja rotevampi. Pitäisi käydä Musti ja Mirrissä puntarilla.

Kuvia ei tällä kertaa ole. Videokamera olisi tosi kiva, että saisi treenejä joskus kuvattua...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti