Tänään on Priman ja muiden Riehakkaiden 6kk syntymäpäivä. Meidän päivä korkattiin käyntiin vierailulla Petäjävedelle ystäväni luokse. Prima sai juosta vajaa kolme tuntia tukka putkella pitkin ystäväni suurta pihaa koirien ja lasten kanssa. He asuvat sen verran syrjässä, että koirat voi huoletta jättää pihalle myös keskenään. Kyläreissun jälkeen käytiin pyörähtämässä tallilla, jossa oli Priman mielestä tällä kertaa kauhean tylsää, kun ei ollut lainkaan muita koiria paikalla.
Iltapäivällä tultiin kotiin nukkumaan, kunnes puoli viiden jälkeen julmasti komensin Priman pihalle ja autoon kesken unien. Pieni kelpi näytti siltä, että olisi mieluummin jäänyt nukkumaan. Ilme kuitenkin kirkastui, kun se Killerillä autosta päästyään bongasi Riikan (Priman Rieha-emän omistajan). Prima pääsi jälleen treenaamaan ruutua lelun avustamana, tällä kertaa vähän pidemmästä matkasta. Riikka apparoi viemällä lelun ruutuun, ja parilla viimeisellä toistolla Primalla oli jo vähän ideaa, että minne pitää juosta. Ruudussa ollut teddypatukka oli kyllä niin ihana, että olisi ehkä halunnut jäädä nuttuuttamaan sitä yksinään mutta kutsumalla toi kuitenkin hienosti mulle ja leikki jatkui ruudussa. :) Ruudun lisäksi tehtiin vähän imuttamista. Pitäisi muistaa tässä se oma innokkuus ja hirveästi kehuja, jotta saisi sitä ilmettä enemmän esiin ja Primalle iskostuisi, että siinä vieressä on kauhean hauskaa. :) Kuten Riikka muistuttikin, ilme ensin. Tekniikkaa ehtii hiomaan sitten loputtomiin, mutta siitä liikkeestä ei koskaan tule näyttävää, jos se ei ole koiran mielestä ihan sairaan siistiä.
Lopuksi Prima pääsi vielä koittamaan hillumista Rieha-mamman kanssa, mutta Riehaa ei oikein kiinnostanut, tarjosi vain metallikapulaa heitettäväksi. :D Sitten Primaa kävi vähän jännittämään, ja se tyytyi tarjoamaan pusuja vuorotellen mulle ja Riikalle ja katselemaan Riehaa vähän etäämmältä. Se on vaan vielä niin vauva, ja niin vilpitön! Se haluaisi ihan hirveästi leikkiä kaikkien kanssa ja rrakastaa kaikkia, mutta ymmärrettävästi useimmista koirista on aika ällöttävää, kun toinen koira haluaa tulla heti pussailemaan, vaikka onkin pentu ja kovasti koittaa eleillään kertoa, että mä oon vaan ihan pieni ja viaton.
Mutta ei se haittaa, onneksi sillä on edes pari leikkikaveria ja mun pitää muistaa hillua sen kanssa oikein kovasti. Tällä hetkellä väsynyt päivänsankari kuitenkin vetelee sikeitä lattialla, joten viralliset synttäripotretit jäi ottamatta. Fiilistelin kuitenkin sen verran, että kaivoin pari kuvaa vauva-Primasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti