Linjoilla taas

Ensiksi, mun pitäisi kalauttaa itseäni lekalla kalloon, koska videokamera unohtui treeneistä TAAS. Tällä kertaa oltiin vieläpä Lauran ja Nastan kanssa kahdestaan Elina Kaleniuksen luona yksityistunnilla, joten toinen olisi voinut kuvata aina toisen treenit.

No, jos nyt kerron kuitenkin siitä yksäristä. Tehtiin siis hyvin hyvin perus pentu-aksaa, eli lähinnä erilaisia leluun irtoamisia sekä hypyn tarjoamista. Irtoamisharjoitusten ensimmäinen versio oli se tuttu ja simppeli: appari pitää pennusta kiinni, heitetään lelu kauaksi eteen, kutsutaan koira mukaan ja tavoite tietenkin on, että se juoksee suoraan sinne lelulle. Pari toistoa molemmin puolin, pitää muistaa itse olla hitaampi kuin koira. Nämä meni oikein hyvin. Toinen versio oli kolmio, ensin hyvin suurilla kulmilla, sitten pienentäen. Appari piti kiinni koirasta, vietiin lelu paikalleen ja asetuttiin itse siihen välille niin, että koiraa piti ottaa haltuun ja kääntää sitä hieman ja ennen irtoamista lelulle. Ensimmäisellä toistolla olin itse myöhässä kääntämässä. Toisella (ja ehkä vielä kolmannellakin?) toistolla olin jo parempi, mutta unohdin katsoa koiraa ja Prima jäi pyörimään mun ympärille. Vika toisto meni nappiin, sain itse rytmityksen onnistumaan ja koira kääntyi aika tiukasti lelulle. Sitten pienennettiin hieman kulmia, niin että käännöstä tuli ehkä reilu 100 astetta. Ensimmäisellä toistolla sössin ja käännyin itse liikaa, koira luki kyllä hyvin ja irtosi juuri sinne minne ohjasinkin. Toisella kerralla se ei malttanut tulla ohjaukseen vaan kääntyi juuri ennen mua ja oikaisi mun takaa, jolloin Laura eväsi siltä palkan. Kolmas toisto (tai sitten sössin vielä kerran ja se olikin neljäs) meni oikein nappiin. Viimeiseksi tehtiin vielä tiputetun lelun harjoitusta. Eli kutsutaan koira mukaan ja tiputetaan sille lelu saman tien ja jatketaan itse samalla juosten eteenpäin. Ensimmäisellä olin itse TAAS myöhässä lelun tiputtamisessa. Prima kyllä jäi lelulle. Seuraavilla toistoilla rytmitin itse paremmin, mutta Prima ei enää jäänytkään lelulle, vaan oli liikaa kiinni minun liikkeessäni. Lisää siis liikehäiriötreeniä!

Loppuun tehtiin vielä hypyn tarjoamista. Prima hoksasi jujun kyllä heti, mutta sillä jäi se vähän päälle, eli pitäisi saada se tekemään vain yksi toisto kerrallaan. Se pitää kutsua pois ja ottaa tiukasti haltuun siinä välissä, muuten se suorittaa sitä itsenäisesti ees taas koko ajan ilman mitään järkeä ja pari kertaa myös potkaisi matalalla olleen riman alas. Tätä siis harjoitellaan lisää, ja erityisesti kiinnitetään huomiota siihen meientilaan. Potkaistuista rimoista ei palkita. 

Edellä mainittujen lisäksi voitaisiin tehdä sylkkäreitä ja pakkovalsseja. Varsinaiseksi kotiläksyksi lisäksi myös oman rytmityksen harjoittelua ilman koiraa. Ja lisäksi ohjaajan pitäisi muistaa pitää se katse siinä koirassa.

Tosi hyvät treenit oli kyllä, toivottavasti ehditään käydä vielä uudestaan tämän loppukesän aikana!

Helle jatkuu

Onhan se ihanaa, että on lämmin, mutta silti olen iloinen että ensi viikolla pitäisi viiletä edes hetkeksi. Ja silti on kuitenkin 20-22 astetta lämmintä, se riittää minulle vallan mainiosti!

Arkitottiksen rinnalle meillä on tosiaan nyt alkanut kisaamaan tähtäävien penturyhmä, siellä käydään maanantaisin. Varsinaisia treenikertoja on tosin ollut vasta yksi, kun ukkonen pilasi ensimmäisen yrityksen. Tällä viikolla pentukurssilla tehtiin luoksetuloja ja perusasentoja. Lisäksi naksuteltiin käsikosketusta ja ihan vain kontaktia, tuttuja juttuja siis jo arkitottiskurssilta. Perusasennoissa edettiin nyt siihen, että jätetään johdattava käsiapu kokonaan pois, ja odotetaan että koira itse tarjoaa perusasentoa. Käden voi laittaa reidellä kuitenkin hieman alemmaksi. Vähän pitkät piuhat Primalla oli, mutta kun se hoksasi niin teki pari todella hyvää perusasentoon siirtymistä ja sai paljon kehuja takapään käytöstä. Tätä siis treenataan nyt lisää. Takapään käyttö saisi olla mielestäni vieläkin parempaa, joten paljon peruutusta, 2on2offia ja pyörimistä etujalat törpön päällä. Kotiin mennessä käytiin vielä viilentymässä järvessä. Illalla kotona oli aika väsynyt koira, kun oltiin aiemmin päivällä oltu vielä kotona Pohjanmaalla, ja meillä oli siellä ihania ja jänniä lapsivieraita. :)

Tiistaina arkitottiskurssilla jatkettiin luoksetuloja, ja niihin lisättiin nyt ihmishäiriötä. Prima teki ihan superhienoja toistoja, se ei edes vilkaissut häiriötä, vaikka viimeisessä toistossa joutui juoksemaan ihan puolen metrin päästä ohi. Ja tuli ihan täysiä. Ilmeisesti se paine mitä mun pois juokseminen hihkuen ja kutsuen aiheuttaa on sille todella suuri. Se jääkin yleensä haukkumaan mun perään, tällä kertaa yritettiin vähän viivyttää lähtöä niin, että appari ei päästänyt sitä perään ennen kuin oli edes hetken hiljaa. Vaikein häiriö Primalle olikin lopulta se, kun itse oltiin toisessa päässä kenttää tekemässä muita juttuja ja ne muiden koirien ohjaajat juoksee ja hihkuu siellä omille koirilleen. Yritti ensiksi joka kerta lähteä perään, tai vähintäänkin tuijottaa, mutta lopulta pidin sitä irti ja pysyi tosi hyvin. Luoksareiden lisäksi tehtiin irtoamista, törpön kiertoa ja istu-maahan vaihtoja ihan toisen koiran vieressä. Törpön kiertäminen oli vähän vaikeampaa kuin meille jo tuttu puiden kiertäminen, kun Prima tarjosi ensin aikansa törpön kaatamista tai vähintäänkin tassuilla koskemista. Yritti myös sen vieressä seisomista, ajatteli varmaan että se on merkki, vaikkei olla sitä tehty kuin pari kertaa. Tunnin päätteeksi lähdettiin vielä yhden kurssikoirakaverin kanssa Köhniölle uimaan. :) Tai siis Primahan ei edelleenkään ui, mutta kahlaa sentään mielellään.

Viime päivät on otettu rennosti. Oltu tallilla ja käyty uimassa, ilta- ja aamulenkkien yhteydessä on tehty vähän kiertoja ja uusimpana stoppeja kierroista, lisäksi perus istu-maahan-seiso -jumppaa se 2on2offia. Jälkimmäisessä meillä on pieni ongelma. Priman on todella vaikea tarjota tätä minusta pois päin, eli niin, että itse seison taaempana. Meillä on siis laatikko, ja palkkaan targetille laatikon eteen (minusta pois päin). Ja laatikolta saa siis lähteä vasta käskystä. Prima kuitenkin monesti ehtii kääntyä katsomaan minua, eli focus ei pysy targetilla. Ja kääntyessä yleensä lähtee asennosta. Ehkä pitäisi tehdä ensin vain niin, että palkkaan ihan tassujen juureen ja kiertelen sen ympärillä. Tai sitten vaihtaa namialusta+nami leluun... Vinkkejä? Ei sen mitään tyylipuhdasta tarvi tietysti olla, tarkoitus vain hakea sen takapään käytön lisäksi sitä itse asentoa ja että siitä ei saa liikahtaa ilman lupaa.

Huomenta lauantaina mennään Lauran ja Nastan kanssa aamulla hallille treenailemaan vähän aksaa ja tokoakin siinä sivussa, ja sitten uimaan. Jospa Nasta-sisko saisi Primankin uimaan!

Tasan puoli vuotta!

Tänään on Priman ja muiden Riehakkaiden 6kk syntymäpäivä. Meidän päivä korkattiin käyntiin vierailulla Petäjävedelle ystäväni luokse. Prima sai juosta vajaa kolme tuntia tukka putkella pitkin ystäväni suurta pihaa koirien ja lasten kanssa. He asuvat sen verran syrjässä, että koirat voi huoletta jättää pihalle myös keskenään. Kyläreissun jälkeen käytiin pyörähtämässä tallilla, jossa oli Priman mielestä tällä kertaa kauhean tylsää, kun ei ollut lainkaan muita koiria paikalla.

Iltapäivällä tultiin kotiin nukkumaan, kunnes puoli viiden jälkeen julmasti komensin Priman pihalle ja autoon kesken unien. Pieni kelpi näytti siltä, että olisi mieluummin jäänyt nukkumaan. Ilme kuitenkin kirkastui, kun se Killerillä autosta päästyään bongasi Riikan (Priman Rieha-emän omistajan). Prima pääsi jälleen treenaamaan ruutua lelun avustamana, tällä kertaa vähän pidemmästä matkasta. Riikka apparoi viemällä lelun ruutuun, ja parilla viimeisellä toistolla Primalla oli jo vähän ideaa, että minne pitää juosta. Ruudussa ollut teddypatukka oli kyllä niin ihana, että olisi ehkä halunnut jäädä nuttuuttamaan sitä yksinään mutta kutsumalla toi kuitenkin hienosti mulle ja leikki jatkui ruudussa. :) Ruudun lisäksi tehtiin vähän imuttamista. Pitäisi muistaa tässä se oma innokkuus ja hirveästi kehuja, jotta saisi sitä ilmettä enemmän esiin ja Primalle iskostuisi, että siinä vieressä on kauhean hauskaa. :) Kuten Riikka muistuttikin, ilme ensin. Tekniikkaa ehtii hiomaan sitten loputtomiin, mutta siitä liikkeestä ei koskaan tule näyttävää, jos se ei ole koiran mielestä ihan sairaan siistiä.

Lopuksi Prima pääsi vielä koittamaan hillumista Rieha-mamman kanssa, mutta Riehaa ei oikein kiinnostanut, tarjosi vain metallikapulaa heitettäväksi. :D Sitten Primaa kävi vähän jännittämään, ja se tyytyi tarjoamaan pusuja vuorotellen mulle ja Riikalle ja katselemaan Riehaa vähän etäämmältä. Se on vaan vielä niin vauva, ja niin vilpitön! Se haluaisi ihan hirveästi leikkiä kaikkien kanssa ja rrakastaa kaikkia, mutta ymmärrettävästi useimmista koirista on aika ällöttävää, kun toinen koira haluaa tulla heti pussailemaan, vaikka onkin pentu ja kovasti koittaa eleillään kertoa, että mä oon vaan ihan pieni ja viaton.

Mutta ei se haittaa, onneksi sillä on edes pari leikkikaveria ja mun pitää muistaa hillua sen kanssa oikein kovasti. Tällä hetkellä väsynyt päivänsankari kuitenkin vetelee sikeitä lattialla, joten viralliset synttäripotretit jäi ottamatta. Fiilistelin kuitenkin sen verran, että kaivoin pari kuvaa vauva-Primasta.