Megapäivitys

Johan on päivitysväli taas venähtänyt. Koulu ja Tartoon kesälomien jäljiltä vihdoin palannut hevonen ovat vieneet aikaa blogilta ja kaikelta muulta ylimääräiseltä. Vapaa-aika menee siis hyvin tiukasti koiran kanssa lenkillä, treeneissä ja hevosen kanssa tallilla touhutessa. Priman kanssa oltiin tosiaan Juha Ruokosen agilitykoulutuksessa 5.10., samoin meidän omat opiskelijavetoiset agilitytreenit ovat pyörineet lokakuun ajan, viimeinen kerta onkin jo ensi viikolla. Lisäksi olemme käyneet viikottain tokon kimppatreeneissä, ja lokakuun lopussa reissasimme Suomeen Riehakkaiden pentutapaamiseen ja sen ohessa järjestettyyn Katja Kiviahon tokokoulutukseen. Huomenna meillä on luvassa jälleen agilitykouluttautumista, nimittäin saamme jälleen Juha Oreniuksen vierailulle tänne Tartoon. Juhahan kävi täällä myös viime syksynä, jolloin itse olin seuraamassa koulutusta kuunteluoppilaana (Riehakkaathan eivät olleet vielä edes syntyneet silloin). Todella kivaa päästä nyt itse osallistumaan koulutukseen Priman kanssa! Uskomatonta kyllä, miten nopeasti vuosi on mennyt. :)

Palataanpa nyt siis vielä ajassa hieman taakse päin. Sunnuntaina 5.10. siis olimme Juha Ruokosen agilitykoulutuksessa. Meidän ryhmällämme teemana olivat valssit, ja erityisesti se valssin ajoitus. Valssia tehtiin putken kautta molemmin puolin ohjattuna. Itse olin aluksi auttamattomasti myöhässä, mutta toisella kymmenminuuttisellamme saimme jo todella hienoja toistoja. Juha sanoi, että Prima on siitä kiva koira, että se on todella rehellinen, eli menee hyvin pitkälti juuri niin kuin ohjaan. Ja huomautti sitten toki, että koska se on niin rehellinen ja myöskin ihan pirun nopea, niin juoksemalla en sitä koskaan kiinni saa. Tämähän oli toki jo tiedossa. ;) Pitää siis itse oppia ohjaamaan selkeästi ja johdonmukaisesti. Lisäksi pitäisi saada koiraan tietyissä tilanteissa vielä lisää irtoavuutta ja estehakuisuutta, mutta näitä kehitetään koko ajan. Kaiken kaikkiaan todella antoisa koulutus, ja itse tykkäsin Juhan rauhallisesta tyylistä ja selkeistä neuvoista.

© Roosa Hentunen

© Roosa Hentunen

Lokakuun lopussa tosiaan matkasimme Suomeen. Kävimme ensin kotona Pohjois-Pohjanmaalla ja sieltä suuntasimme sitten 25.10. Saarijärven Tehovastus-hallille tapaamaan Priman sisaruksia. Pentuja oli paikalla 5/7, eli todella hyvin, kun ajatellaan niiden maantieteellistä jakaumaa! Lisäksi paikalla oli pentujen emä Rieha sekä omistajansa Riikka.

Vasemmalta oikealle: Elisa&Terra, Laura&Fiini, Riikka&Rieha, Katja&Riio, minä&Prima sekä Elina&Rokka.

Päivän teema oli toko, ja kouluttajana meillä oli Katja Kiviaho. Kaikki koirakot pääsivät tekemään kaksi n. 15-20 minuutin settiä. Ensimmäisessä setissä teimme aluksi namista luopumista, sitten perusasentoa sekä seuraamaan lähtöjä. Ohjaaja sai paljon huutia omasta asennostaan, erityisesti siitä, että kumarrun liikaa koiran puoleen. Lisäksi pitäisi olla tarkempi siitä että paikka on oikea, ja koiran ryhti parempi. Ryhti tosin paranee varmasti paljon jo sillä, että suoristaudun itse ja annan namin oikeasta paikasta. Katja neuvoi myös, että sen lisäksi, että teen seuruuta imuttamalla, voin tehdä myös seuraamaan lähtöjä ilman imutusta. Näitä tehtiin muutama toisto nytkin, ja pari viimeistä oli tosi hyviä. Kaiken kaikkiaan Primalla oli vähän keskittymisongelmia, ja siitä tulikin vähän huutia, että pitäisi osata rauhoittua aloilleen ilman että pitää olla koko ajan vahtimassa tai syöttämässä namia. Tähän onkin sitten panostettu nyt paljon täällä Tartossa, ja olemme käyneet vain katsomassa muiden treenejä ja harjoitelleet luopumista ja rauhoittumista. Lisäksi omissa treeneissä tekemään ei pääse, ennen kuin malttaa rauhoittua. Ja kehittymistä onkin tapahtunut! Eilen käytiin vuokraamassa agilitykenttää yhden kaverin kanssa, ja Prima pystyi jo odottamaan ja seuraamaan toisen treeniä ihan hiljaa ja ilman että tarvi joka käskystä singahtaa itsekin liikkeelle. Toki agilitykenttä on todella haastava paikka ja tilanne, joten harjoittelua jatketaan.

Toisella setillä Prima teki merkkiä. Katja suositteli unohtamaan hetkeksi sheippaamisen ja tarjonnan kautta tekemisen, koska Primasta on tullut ehkä vähän liiankin hektinen ja levoton. Se tarjoaa kaikkea mahdollista ja niin nopeasti, että sieltä on vaikea poimia sitä oikeaa vahvistettavaa asiaa. Ja merkin kanssahan meillä on ollut se ongelma, että Prima jyrää sen tassuilla kumoon taikka ennakoi sitä, pysähtyy jo ennen merkkiä. Katjan vinkeillä tehtiin merkkiä ensin lelun kanssa niin, että lelu jätettiin näyttävästi piiloon merkin taakse. Lähetys merkille, jes, ja merkille leikkimään. Vähän samaa, kuin ollaan tehty siis ruudun kanssa. Tästä voi siirtyä toisto kerrallaan näyttömerkkiin, jossa lelu lentää palkaksi vasta sitten, kun koira on oikeassa paikassa. Ja taas leikitään. Jos apuohjaajaa ei ole saatavilla, voin myös itse viedä lelun merkin taakse, ja jäädä puolimatkaan koiran ja merkin väliin, tästä lähetys ja voin kirittää koiraa lelulle. Tällä pyritään saamaan myös saalispomppuja pois, koska Primalla on paha tapa saapua lelulle pomppien... Riehalta perittyä. ;) Prima tuntui vastaavan kirittämiseen hyvin. Tätä on tehty nyt kerran myös treeneissä täällä Tartossa. Silloin Prima jäi vähän liikaa kiinni minun kirittävään liikkeeseen, ja unohti kokonaan lelun ja merkin. Ilman kirittämistä pomppuja ei tällä kertaa edes esiintynyt. Kokeillaan nyt siis näitä eri tekniikoita, ja katsotaan mikä toimii parhaiten.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin että Katja oli kouluttajana mukavan napakka. Oli ihan hyvä, että joku sanoo ääneen, että nämä ovat jo kohta 11 kuukauden ikäisiä, eli eivät enää mitään pentuja, ja niitä pitää kohdellakin sen mukaan. Eli vähän arvovaltaa ja jämäkkyyttä peliin. 

 Meidän omissa agilitytreeneissä ollaan tosiaan käyty tänä syksynä myös. Kertoja on tullut kolme, ja vielä on yksi jäljellä. Yhdellä kertaa ei valitettavasti päästy paikalle. Treeneissä meillä on ollut aina teemana yksi tai kaksi ohjauskuviota, joita on sitten tehty pienellä radanpätkällä. Ollaan tehty mm. valssia, pakkovalssia, vekkausta, ja pakkovalssi-jaakotusta (henkilökohtainen inhokkini, jotenkin se liikerata on mulle todella vaikea). Lisäksi ollaan tehty putkikulmia ja putkijarrua. Putkikulmia harjoiteltiin myös eilen, kun käytiin kentällä kaverin kanssa vähän omatoimiaksaamassa. Meillä ei ollut treenejä tällä viikolla, joten halusin käydä vähän kentällä höntsäämässä sunnuntain koulutusta varten, jotta Prima malttaisi keskittyä vähän paremmin. Olen huomannut, että jos taukoa agilitystä on ollut yli viikon, niin Primalla on hirveät patoumat aina kentällä. 

Tällä viikolla löytyi myös kämppikseni varastoista Priman päähän sopiva tonttulakki, joten minä tietysti päätin kiusata pientä kelpiä ja otin sarjan valokuvia joulukortteja varten. Prima ei ollut hommasta kauhean innoissaan, mutta onneksi sain sentään pari kuvaa, joissa sen ilme ei ole masentunut taikka murhaava. :)

Tasan puoli vuotta!

Tänään on Priman ja muiden Riehakkaiden 6kk syntymäpäivä. Meidän päivä korkattiin käyntiin vierailulla Petäjävedelle ystäväni luokse. Prima sai juosta vajaa kolme tuntia tukka putkella pitkin ystäväni suurta pihaa koirien ja lasten kanssa. He asuvat sen verran syrjässä, että koirat voi huoletta jättää pihalle myös keskenään. Kyläreissun jälkeen käytiin pyörähtämässä tallilla, jossa oli Priman mielestä tällä kertaa kauhean tylsää, kun ei ollut lainkaan muita koiria paikalla.

Iltapäivällä tultiin kotiin nukkumaan, kunnes puoli viiden jälkeen julmasti komensin Priman pihalle ja autoon kesken unien. Pieni kelpi näytti siltä, että olisi mieluummin jäänyt nukkumaan. Ilme kuitenkin kirkastui, kun se Killerillä autosta päästyään bongasi Riikan (Priman Rieha-emän omistajan). Prima pääsi jälleen treenaamaan ruutua lelun avustamana, tällä kertaa vähän pidemmästä matkasta. Riikka apparoi viemällä lelun ruutuun, ja parilla viimeisellä toistolla Primalla oli jo vähän ideaa, että minne pitää juosta. Ruudussa ollut teddypatukka oli kyllä niin ihana, että olisi ehkä halunnut jäädä nuttuuttamaan sitä yksinään mutta kutsumalla toi kuitenkin hienosti mulle ja leikki jatkui ruudussa. :) Ruudun lisäksi tehtiin vähän imuttamista. Pitäisi muistaa tässä se oma innokkuus ja hirveästi kehuja, jotta saisi sitä ilmettä enemmän esiin ja Primalle iskostuisi, että siinä vieressä on kauhean hauskaa. :) Kuten Riikka muistuttikin, ilme ensin. Tekniikkaa ehtii hiomaan sitten loputtomiin, mutta siitä liikkeestä ei koskaan tule näyttävää, jos se ei ole koiran mielestä ihan sairaan siistiä.

Lopuksi Prima pääsi vielä koittamaan hillumista Rieha-mamman kanssa, mutta Riehaa ei oikein kiinnostanut, tarjosi vain metallikapulaa heitettäväksi. :D Sitten Primaa kävi vähän jännittämään, ja se tyytyi tarjoamaan pusuja vuorotellen mulle ja Riikalle ja katselemaan Riehaa vähän etäämmältä. Se on vaan vielä niin vauva, ja niin vilpitön! Se haluaisi ihan hirveästi leikkiä kaikkien kanssa ja rrakastaa kaikkia, mutta ymmärrettävästi useimmista koirista on aika ällöttävää, kun toinen koira haluaa tulla heti pussailemaan, vaikka onkin pentu ja kovasti koittaa eleillään kertoa, että mä oon vaan ihan pieni ja viaton.

Mutta ei se haittaa, onneksi sillä on edes pari leikkikaveria ja mun pitää muistaa hillua sen kanssa oikein kovasti. Tällä hetkellä väsynyt päivänsankari kuitenkin vetelee sikeitä lattialla, joten viralliset synttäripotretit jäi ottamatta. Fiilistelin kuitenkin sen verran, että kaivoin pari kuvaa vauva-Primasta.

Ensimmäinen teksti!

Tämä blogi on ollut luotuna jo useamman kuukauden, mutta ulkoasu sai muotonsa vasta kuukausi takaperin, ja nyt vasta innostuin kirjoittamaan ensimmäisen tekstin. Toivon, että saisin tästä blogista luotua itselleni jonkinmoisen treenipäiväkirjan, jotta treenejä tulisi suunniteltua ja toteutettua paremmin, ja että niistä jäisi jotain muistiin. Onhan tämä myös yksi syy ulkoiluttaa kameraa useammin... 

Viikonloppuna olimme Priman kasvattajan (kennel Nallikallion) järjestämällä kennelleirillä. Monien sukulaiskoirien lisäksi oli erityisen kiva tavata Priman pentuesisarukset Terra ja Riio (Rasavilli ja Roudari), joita en ollut nähnyt luovutuksen jälkeen. Suuntasimme Paimioon jo perjantaina. Perjantai-iltana luvassa oli agilityä Esa Lehdistön kouluttamana. Priman kanssa teimme hyvin yksinkertaisia ohjautumisharjoituksia (niiston alkeita) sekä irtoamista kuolleeseen leluun ja siitä ohjaukseen tulemista.

Lauantaina aamupäivästä vuorossa oli tokoa Heidi Pesosen ohjaamana. Prima teki perusasentoa ja seuruuta imuttamalla, lisäksi kokeilimme ensimmäistä kertaa ruutua. Ruutua tehtiin lelun avustamana, eli lelu näytettiin ja jätettiin ruutuun halutulle paikalle, koira kauemmas, sieltä lähetys ja sitten ruutuun leikkimään. Imuttamisessa Prima meinasi vähän turhautua ja rupesi komentamaan. Tässä tehtiin niin, että Heidi vei Priman hihnassa kauemmas ja toi heti takaisin ja sitten jatkettiin. Pari kertaa jouduttiin viemään se pois tilanteesta, mutta se toimi ja rauhoitti sitä. Ruudut oli tosi hienoja. Ruudun kanssa haluaisin jatkaa niin, että tekisin sitä naksuttelemalla sekä lisäksi välillä näyttöruutuja ja leluruutuja. Heidiltä sain hyviä ohjeita. Imuttamista voisi tehdä jo huomattavasti pidempää pätkää, mutta käsi kannattaa pitää matalalla pomppimisen ehkäisemiseksi. Lisäksi perusasentoon hakeutumista ilman apuja tulisi treenata. Tähän ajattelin hommata avuksi kosketuskepin. Myös noutoa voisi aloitella.

Lauantai-iltapäivänä kävimme vielä vetämässä verijälkiä metsään, yksi näistä Primalle. Olemme kokeilleet mejää Tartossa pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Prima haisteli hyvin, vaikka vauhtia olikin aika paljon. Toisella kerralla se ei uskaltanut lähteä ollenkaan, liekkö veri ollut liian tuoretta ja jälki siten liian pelottava. Jälkimmäisestä kerrasta oli jo vierähtänyt tovi, joten halusin kunnon tauon jälkeen kokeilla vielä kerran, että onko siitä verijäljelle, vai jatketaanko vain nakkijäljen parissa. Iltapäivällä Ojansivun Katja piti Riehakkaille vielä leikkikoulua. Prima oli jo aika finito ja sillä oli todella kuuma, joten ei jaksanut pistää enää kaikkea likoon. Se ei leikkinyt kovin hyvin, ei kiinnostunut kuolleesta lelusta, eikä mielellään pitänyt lelua suussa voitettuaan sen, kun piti läähättää. Teki kuitenkin hienosti namiin vaihtoja. Katja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että koira tarjoaa lelua minua kohti ja on itse aktiivinen. Normaalisti se onkin mielestäni paljon aktiivisempi, mutta kuumuus ja rankka viikonloppu uusine tilanteineen selvästi painoivat jo.

Agility jatkui sunnuntaina edelleen Esan johdolla. Tehtiin syliintuloja ja poiskääntöjä, lisäksi hieman peruuttamista. Treenattiin myös valssia niin, että apulainen piti Primasta kiinni, Esa palkkasi hypyn takana alustalle ja tarkoituksena oli, että mun oma liike jatkuu ja koira jää palkalle. Alkuvaikeuksien jälkeen tämä sujui jo ihan hyvin ja minäkin sain jalkani järjestykseen. Ihan viimeiseksi tehtiin hypyn tarjoamista. Eka oli huono, koska katsoin koiraan, joten eihän se silloin lähetyksestä lähtenyt hypyn taakse palkalle, vaan mun luokse. Toinen oli tosi hyvä, ja enempää ei sitten tehtykään. Treenikaverina mulla oli pieni raivopää, joka suuttui kun sitä pidettiin kiinni, ja aiheutti hilpeitä reaktioita kentän laidalla. Agility on Priman mielestä tosi kivaa, mutta se turhautuu mun toimintaan aika nopeasti, kun olen itse ohjaajana vielä todella kokematon, enkä siksi varmasti kovin johdonmukainen. Se kuitenkin rauhoittui kivasti kun pääsi tekemään enemmän. On sillä kyllä asennetta. :P Patoamista olisi hyvä harjoitella, jotta se pystyisi keskittymään paremmin jo heti aluksi, eikä väsyisi niin nopeasti.  Ehdottomasti täytyy myös opettaa se odottamaan paikallaan, että sekin toimisi jo eräänlaisena rauhoitteena. Ohjeiksi Esalta saatiin jatkaa samoja harjoituksia, erityisesti käteen (ohjaukseen) tulemista sekä takapään käyttöä ja hypyn tarjoamista.

Leirin lopuksi käytiin vielä ajamassa lauantaina vedetty verijälki. Priman jälki oli ehkä n. 150 m pitkä sisältäen kaksi kulmaa makauksineen. Se aloitti todella hyvin, mutta toisen kulman jälkeen oli välillä enemmän ja vähemmän hukassa. Sillä oli hirveän kuuma ja se ottikin välillä läähätystaukoja, että pystyi taas haistelemaan. Hienosti se lopulta löysi kuitenkin toiselle kulmalle ja siitä oikein hyvin loppuun asti. Kaadolla ollut sorkka oli sen mielestä vähän epäilyttävä (ja kihisi muurahaisia), mutta namipalkka rasiasta maistui hyvin. Jäljen jälkeen huilailtiin vielä hetki, kunnes lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylän kesäkotia. Leirillä oli kyllä ihan superkivaa, vaikka mua jännittikin etukäteen oma kokemattomuuteni. Toivottavasti päästään osallistumaan tulevinakin vuosina. :) Harmittavasti kuvia ei tullut otettua yhtään, emmekä tallentuneet kenenkään muunkaan kameraan.

Tänään tiistaina alkoi meidän arkitottelevaisuuskurssi, jonka järjestää Etoelävän koulutuspajan Elli. Ekalla kerralla harjoittelimme kontaktia, nimeen reagoimista, kontaktikävelyä, istumista ja luoksetuloa, eli ihan perusjuttuja. Toiset koirat olivat Primalle todella suuri häiriö alkuun, mutta lopputunnista se jaksoi jälleen keskittyä paremmin. Kurssilla oleva airedalenterrieri sai orastavassa mörköiässä olevan teinikeepin pöhisemään ja haukkumaan alkutunnista todella paljon, ja vielä lopputunnistakin se oli vähän epäilyttävä. Kurssi jatkuu 10 kertaa aina joka tiistai. Heinäkuussa mennäänkin sitten toiselle Ellin kurssille, kisaamaan tähtäävien penturyhmään.

Tästä tuli kyllä varsinainen maratonpostaus... Loppuun vielä pari kuvaa Primasta, joka täyttää huomenna tasan 6 kk. :)