Megapäivitys

Johan on päivitysväli taas venähtänyt. Koulu ja Tartoon kesälomien jäljiltä vihdoin palannut hevonen ovat vieneet aikaa blogilta ja kaikelta muulta ylimääräiseltä. Vapaa-aika menee siis hyvin tiukasti koiran kanssa lenkillä, treeneissä ja hevosen kanssa tallilla touhutessa. Priman kanssa oltiin tosiaan Juha Ruokosen agilitykoulutuksessa 5.10., samoin meidän omat opiskelijavetoiset agilitytreenit ovat pyörineet lokakuun ajan, viimeinen kerta onkin jo ensi viikolla. Lisäksi olemme käyneet viikottain tokon kimppatreeneissä, ja lokakuun lopussa reissasimme Suomeen Riehakkaiden pentutapaamiseen ja sen ohessa järjestettyyn Katja Kiviahon tokokoulutukseen. Huomenna meillä on luvassa jälleen agilitykouluttautumista, nimittäin saamme jälleen Juha Oreniuksen vierailulle tänne Tartoon. Juhahan kävi täällä myös viime syksynä, jolloin itse olin seuraamassa koulutusta kuunteluoppilaana (Riehakkaathan eivät olleet vielä edes syntyneet silloin). Todella kivaa päästä nyt itse osallistumaan koulutukseen Priman kanssa! Uskomatonta kyllä, miten nopeasti vuosi on mennyt. :)

Palataanpa nyt siis vielä ajassa hieman taakse päin. Sunnuntaina 5.10. siis olimme Juha Ruokosen agilitykoulutuksessa. Meidän ryhmällämme teemana olivat valssit, ja erityisesti se valssin ajoitus. Valssia tehtiin putken kautta molemmin puolin ohjattuna. Itse olin aluksi auttamattomasti myöhässä, mutta toisella kymmenminuuttisellamme saimme jo todella hienoja toistoja. Juha sanoi, että Prima on siitä kiva koira, että se on todella rehellinen, eli menee hyvin pitkälti juuri niin kuin ohjaan. Ja huomautti sitten toki, että koska se on niin rehellinen ja myöskin ihan pirun nopea, niin juoksemalla en sitä koskaan kiinni saa. Tämähän oli toki jo tiedossa. ;) Pitää siis itse oppia ohjaamaan selkeästi ja johdonmukaisesti. Lisäksi pitäisi saada koiraan tietyissä tilanteissa vielä lisää irtoavuutta ja estehakuisuutta, mutta näitä kehitetään koko ajan. Kaiken kaikkiaan todella antoisa koulutus, ja itse tykkäsin Juhan rauhallisesta tyylistä ja selkeistä neuvoista.

© Roosa Hentunen

© Roosa Hentunen

Lokakuun lopussa tosiaan matkasimme Suomeen. Kävimme ensin kotona Pohjois-Pohjanmaalla ja sieltä suuntasimme sitten 25.10. Saarijärven Tehovastus-hallille tapaamaan Priman sisaruksia. Pentuja oli paikalla 5/7, eli todella hyvin, kun ajatellaan niiden maantieteellistä jakaumaa! Lisäksi paikalla oli pentujen emä Rieha sekä omistajansa Riikka.

Vasemmalta oikealle: Elisa&Terra, Laura&Fiini, Riikka&Rieha, Katja&Riio, minä&Prima sekä Elina&Rokka.

Päivän teema oli toko, ja kouluttajana meillä oli Katja Kiviaho. Kaikki koirakot pääsivät tekemään kaksi n. 15-20 minuutin settiä. Ensimmäisessä setissä teimme aluksi namista luopumista, sitten perusasentoa sekä seuraamaan lähtöjä. Ohjaaja sai paljon huutia omasta asennostaan, erityisesti siitä, että kumarrun liikaa koiran puoleen. Lisäksi pitäisi olla tarkempi siitä että paikka on oikea, ja koiran ryhti parempi. Ryhti tosin paranee varmasti paljon jo sillä, että suoristaudun itse ja annan namin oikeasta paikasta. Katja neuvoi myös, että sen lisäksi, että teen seuruuta imuttamalla, voin tehdä myös seuraamaan lähtöjä ilman imutusta. Näitä tehtiin muutama toisto nytkin, ja pari viimeistä oli tosi hyviä. Kaiken kaikkiaan Primalla oli vähän keskittymisongelmia, ja siitä tulikin vähän huutia, että pitäisi osata rauhoittua aloilleen ilman että pitää olla koko ajan vahtimassa tai syöttämässä namia. Tähän onkin sitten panostettu nyt paljon täällä Tartossa, ja olemme käyneet vain katsomassa muiden treenejä ja harjoitelleet luopumista ja rauhoittumista. Lisäksi omissa treeneissä tekemään ei pääse, ennen kuin malttaa rauhoittua. Ja kehittymistä onkin tapahtunut! Eilen käytiin vuokraamassa agilitykenttää yhden kaverin kanssa, ja Prima pystyi jo odottamaan ja seuraamaan toisen treeniä ihan hiljaa ja ilman että tarvi joka käskystä singahtaa itsekin liikkeelle. Toki agilitykenttä on todella haastava paikka ja tilanne, joten harjoittelua jatketaan.

Toisella setillä Prima teki merkkiä. Katja suositteli unohtamaan hetkeksi sheippaamisen ja tarjonnan kautta tekemisen, koska Primasta on tullut ehkä vähän liiankin hektinen ja levoton. Se tarjoaa kaikkea mahdollista ja niin nopeasti, että sieltä on vaikea poimia sitä oikeaa vahvistettavaa asiaa. Ja merkin kanssahan meillä on ollut se ongelma, että Prima jyrää sen tassuilla kumoon taikka ennakoi sitä, pysähtyy jo ennen merkkiä. Katjan vinkeillä tehtiin merkkiä ensin lelun kanssa niin, että lelu jätettiin näyttävästi piiloon merkin taakse. Lähetys merkille, jes, ja merkille leikkimään. Vähän samaa, kuin ollaan tehty siis ruudun kanssa. Tästä voi siirtyä toisto kerrallaan näyttömerkkiin, jossa lelu lentää palkaksi vasta sitten, kun koira on oikeassa paikassa. Ja taas leikitään. Jos apuohjaajaa ei ole saatavilla, voin myös itse viedä lelun merkin taakse, ja jäädä puolimatkaan koiran ja merkin väliin, tästä lähetys ja voin kirittää koiraa lelulle. Tällä pyritään saamaan myös saalispomppuja pois, koska Primalla on paha tapa saapua lelulle pomppien... Riehalta perittyä. ;) Prima tuntui vastaavan kirittämiseen hyvin. Tätä on tehty nyt kerran myös treeneissä täällä Tartossa. Silloin Prima jäi vähän liikaa kiinni minun kirittävään liikkeeseen, ja unohti kokonaan lelun ja merkin. Ilman kirittämistä pomppuja ei tällä kertaa edes esiintynyt. Kokeillaan nyt siis näitä eri tekniikoita, ja katsotaan mikä toimii parhaiten.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin että Katja oli kouluttajana mukavan napakka. Oli ihan hyvä, että joku sanoo ääneen, että nämä ovat jo kohta 11 kuukauden ikäisiä, eli eivät enää mitään pentuja, ja niitä pitää kohdellakin sen mukaan. Eli vähän arvovaltaa ja jämäkkyyttä peliin. 

 Meidän omissa agilitytreeneissä ollaan tosiaan käyty tänä syksynä myös. Kertoja on tullut kolme, ja vielä on yksi jäljellä. Yhdellä kertaa ei valitettavasti päästy paikalle. Treeneissä meillä on ollut aina teemana yksi tai kaksi ohjauskuviota, joita on sitten tehty pienellä radanpätkällä. Ollaan tehty mm. valssia, pakkovalssia, vekkausta, ja pakkovalssi-jaakotusta (henkilökohtainen inhokkini, jotenkin se liikerata on mulle todella vaikea). Lisäksi ollaan tehty putkikulmia ja putkijarrua. Putkikulmia harjoiteltiin myös eilen, kun käytiin kentällä kaverin kanssa vähän omatoimiaksaamassa. Meillä ei ollut treenejä tällä viikolla, joten halusin käydä vähän kentällä höntsäämässä sunnuntain koulutusta varten, jotta Prima malttaisi keskittyä vähän paremmin. Olen huomannut, että jos taukoa agilitystä on ollut yli viikon, niin Primalla on hirveät patoumat aina kentällä. 

Tällä viikolla löytyi myös kämppikseni varastoista Priman päähän sopiva tonttulakki, joten minä tietysti päätin kiusata pientä kelpiä ja otin sarjan valokuvia joulukortteja varten. Prima ei ollut hommasta kauhean innoissaan, mutta onneksi sain sentään pari kuvaa, joissa sen ilme ei ole masentunut taikka murhaava. :)

Syystaantuma

Syksy ja Tarttoon paluu ovat aiheuttaneet hienoisen syystaantuman täällä blogin puolella. Treenattu ollaan toki edelleen, mutta lähinnä vain keskenämme, sillä ohjattua treeniä on täällä etelän kodissamme aika niukasti saatavilla. Syyskuu on kyllä treenienkin suhteen hieman hölläilty, sillä treenasimme kesällä loppujen lopuksi aika tiiviisti, kun ohjattuja treenejäkin oli vähintään kahdet viikossa. Jonkinlainen treenikevennys oli mielestäni siis paikallaan, mutta aivan totaalitaukoa emme ole pitäneet.

Ennen Tarttoon ja opiskeluihin paluuta kävimme vielä toistamiseen Elina Kaleniuksen luona yksärillä kahden Priman sisaruksen kera. Sillä kertaa ohjelmassa oli pakkovalssin merkkauksia ja takaakiertoja, sekä putkeen lähettämistä. Pakkovalssin merkkaukset olivat meille todella vaikeita, Prima oli normaalia enemmän kiinni minun liikkeessäni, ja jätti tulematta merkkiin useammankin kerran. Lopulta kun hommaa selvästi helpotettiin, niin saatiin onnistuneitakin toistoja, jonka jälkeen pystyttiin taas vähän nostamaan vaikeustasoa, ja saatiin onnistumisia niistäkin. :) Takaakierrot menivät mielestäni hyvin, mutta niitä onkin harjoiteltu aika paljon. Vähän enemmän olisi voinut luottaa koiraan eli lähettää kauempaa. Esteen takaa piti liikkua pois valssilla, joka oli yllättävän hankalaa rytmittää, etenkin niin että nuoli sitä estettä mahdollisimman läheltä että sai koiran kääntymään tiukasti.

Täällä Tartossa ollaan kahdesti vuokrattu paikallinen agikenttä kaverin kanssa, ja käyty siellä treenaamassa. Ollaan jatkettu mm. näitä pakkovalssin merkkauksia, jotka sujuvat jo huomattavasti paremmin. Elinan neuvomia leluharjoituksia olen tehnyt ahkerasti siinä välissä, jotta sain koiraa irti omasta liikkeestäni.

Tiistaina alkaakin meidän ainejärjestön omat agilitytreenit, ollaan Priman kanssa alkeisjatko ryhmässä. Treenikertoja on tänä syksynä valitettavasti vain viisi. Täytyy katsoa josko loppusyksylle saisi pääkaupunkiseudulta paikan johonkin koulutukseen, kun näyttää siltä ettemme saa enää marraskuulle ketään kouluttajaa tänne Tartoon. Ensi sunnuntaina kuitenkin osallistutaan Juha Ruokosen koulutukseen täällä Tartossa. Lisäksi lokakuun lopussa on ohjelmassa reissu Jyväskylään Riehakkaiden pentutapaamiseen, jossa meillä on tokokoulutus Katja Kiviahon johdolla. :)

Tammikuussa suunnataankin Lietoon harjoitteluun, joten toivottavasti jotain treenaamista luvassa sitten sielläkin. :)

Linjoilla taas

Ensiksi, mun pitäisi kalauttaa itseäni lekalla kalloon, koska videokamera unohtui treeneistä TAAS. Tällä kertaa oltiin vieläpä Lauran ja Nastan kanssa kahdestaan Elina Kaleniuksen luona yksityistunnilla, joten toinen olisi voinut kuvata aina toisen treenit.

No, jos nyt kerron kuitenkin siitä yksäristä. Tehtiin siis hyvin hyvin perus pentu-aksaa, eli lähinnä erilaisia leluun irtoamisia sekä hypyn tarjoamista. Irtoamisharjoitusten ensimmäinen versio oli se tuttu ja simppeli: appari pitää pennusta kiinni, heitetään lelu kauaksi eteen, kutsutaan koira mukaan ja tavoite tietenkin on, että se juoksee suoraan sinne lelulle. Pari toistoa molemmin puolin, pitää muistaa itse olla hitaampi kuin koira. Nämä meni oikein hyvin. Toinen versio oli kolmio, ensin hyvin suurilla kulmilla, sitten pienentäen. Appari piti kiinni koirasta, vietiin lelu paikalleen ja asetuttiin itse siihen välille niin, että koiraa piti ottaa haltuun ja kääntää sitä hieman ja ennen irtoamista lelulle. Ensimmäisellä toistolla olin itse myöhässä kääntämässä. Toisella (ja ehkä vielä kolmannellakin?) toistolla olin jo parempi, mutta unohdin katsoa koiraa ja Prima jäi pyörimään mun ympärille. Vika toisto meni nappiin, sain itse rytmityksen onnistumaan ja koira kääntyi aika tiukasti lelulle. Sitten pienennettiin hieman kulmia, niin että käännöstä tuli ehkä reilu 100 astetta. Ensimmäisellä toistolla sössin ja käännyin itse liikaa, koira luki kyllä hyvin ja irtosi juuri sinne minne ohjasinkin. Toisella kerralla se ei malttanut tulla ohjaukseen vaan kääntyi juuri ennen mua ja oikaisi mun takaa, jolloin Laura eväsi siltä palkan. Kolmas toisto (tai sitten sössin vielä kerran ja se olikin neljäs) meni oikein nappiin. Viimeiseksi tehtiin vielä tiputetun lelun harjoitusta. Eli kutsutaan koira mukaan ja tiputetaan sille lelu saman tien ja jatketaan itse samalla juosten eteenpäin. Ensimmäisellä olin itse TAAS myöhässä lelun tiputtamisessa. Prima kyllä jäi lelulle. Seuraavilla toistoilla rytmitin itse paremmin, mutta Prima ei enää jäänytkään lelulle, vaan oli liikaa kiinni minun liikkeessäni. Lisää siis liikehäiriötreeniä!

Loppuun tehtiin vielä hypyn tarjoamista. Prima hoksasi jujun kyllä heti, mutta sillä jäi se vähän päälle, eli pitäisi saada se tekemään vain yksi toisto kerrallaan. Se pitää kutsua pois ja ottaa tiukasti haltuun siinä välissä, muuten se suorittaa sitä itsenäisesti ees taas koko ajan ilman mitään järkeä ja pari kertaa myös potkaisi matalalla olleen riman alas. Tätä siis harjoitellaan lisää, ja erityisesti kiinnitetään huomiota siihen meientilaan. Potkaistuista rimoista ei palkita. 

Edellä mainittujen lisäksi voitaisiin tehdä sylkkäreitä ja pakkovalsseja. Varsinaiseksi kotiläksyksi lisäksi myös oman rytmityksen harjoittelua ilman koiraa. Ja lisäksi ohjaajan pitäisi muistaa pitää se katse siinä koirassa.

Tosi hyvät treenit oli kyllä, toivottavasti ehditään käydä vielä uudestaan tämän loppukesän aikana!

Helle jatkuu

Onhan se ihanaa, että on lämmin, mutta silti olen iloinen että ensi viikolla pitäisi viiletä edes hetkeksi. Ja silti on kuitenkin 20-22 astetta lämmintä, se riittää minulle vallan mainiosti!

Arkitottiksen rinnalle meillä on tosiaan nyt alkanut kisaamaan tähtäävien penturyhmä, siellä käydään maanantaisin. Varsinaisia treenikertoja on tosin ollut vasta yksi, kun ukkonen pilasi ensimmäisen yrityksen. Tällä viikolla pentukurssilla tehtiin luoksetuloja ja perusasentoja. Lisäksi naksuteltiin käsikosketusta ja ihan vain kontaktia, tuttuja juttuja siis jo arkitottiskurssilta. Perusasennoissa edettiin nyt siihen, että jätetään johdattava käsiapu kokonaan pois, ja odotetaan että koira itse tarjoaa perusasentoa. Käden voi laittaa reidellä kuitenkin hieman alemmaksi. Vähän pitkät piuhat Primalla oli, mutta kun se hoksasi niin teki pari todella hyvää perusasentoon siirtymistä ja sai paljon kehuja takapään käytöstä. Tätä siis treenataan nyt lisää. Takapään käyttö saisi olla mielestäni vieläkin parempaa, joten paljon peruutusta, 2on2offia ja pyörimistä etujalat törpön päällä. Kotiin mennessä käytiin vielä viilentymässä järvessä. Illalla kotona oli aika väsynyt koira, kun oltiin aiemmin päivällä oltu vielä kotona Pohjanmaalla, ja meillä oli siellä ihania ja jänniä lapsivieraita. :)

Tiistaina arkitottiskurssilla jatkettiin luoksetuloja, ja niihin lisättiin nyt ihmishäiriötä. Prima teki ihan superhienoja toistoja, se ei edes vilkaissut häiriötä, vaikka viimeisessä toistossa joutui juoksemaan ihan puolen metrin päästä ohi. Ja tuli ihan täysiä. Ilmeisesti se paine mitä mun pois juokseminen hihkuen ja kutsuen aiheuttaa on sille todella suuri. Se jääkin yleensä haukkumaan mun perään, tällä kertaa yritettiin vähän viivyttää lähtöä niin, että appari ei päästänyt sitä perään ennen kuin oli edes hetken hiljaa. Vaikein häiriö Primalle olikin lopulta se, kun itse oltiin toisessa päässä kenttää tekemässä muita juttuja ja ne muiden koirien ohjaajat juoksee ja hihkuu siellä omille koirilleen. Yritti ensiksi joka kerta lähteä perään, tai vähintäänkin tuijottaa, mutta lopulta pidin sitä irti ja pysyi tosi hyvin. Luoksareiden lisäksi tehtiin irtoamista, törpön kiertoa ja istu-maahan vaihtoja ihan toisen koiran vieressä. Törpön kiertäminen oli vähän vaikeampaa kuin meille jo tuttu puiden kiertäminen, kun Prima tarjosi ensin aikansa törpön kaatamista tai vähintäänkin tassuilla koskemista. Yritti myös sen vieressä seisomista, ajatteli varmaan että se on merkki, vaikkei olla sitä tehty kuin pari kertaa. Tunnin päätteeksi lähdettiin vielä yhden kurssikoirakaverin kanssa Köhniölle uimaan. :) Tai siis Primahan ei edelleenkään ui, mutta kahlaa sentään mielellään.

Viime päivät on otettu rennosti. Oltu tallilla ja käyty uimassa, ilta- ja aamulenkkien yhteydessä on tehty vähän kiertoja ja uusimpana stoppeja kierroista, lisäksi perus istu-maahan-seiso -jumppaa se 2on2offia. Jälkimmäisessä meillä on pieni ongelma. Priman on todella vaikea tarjota tätä minusta pois päin, eli niin, että itse seison taaempana. Meillä on siis laatikko, ja palkkaan targetille laatikon eteen (minusta pois päin). Ja laatikolta saa siis lähteä vasta käskystä. Prima kuitenkin monesti ehtii kääntyä katsomaan minua, eli focus ei pysy targetilla. Ja kääntyessä yleensä lähtee asennosta. Ehkä pitäisi tehdä ensin vain niin, että palkkaan ihan tassujen juureen ja kiertelen sen ympärillä. Tai sitten vaihtaa namialusta+nami leluun... Vinkkejä? Ei sen mitään tyylipuhdasta tarvi tietysti olla, tarkoitus vain hakea sen takapään käytön lisäksi sitä itse asentoa ja että siitä ei saa liikahtaa ilman lupaa.

Huomenta lauantaina mennään Lauran ja Nastan kanssa aamulla hallille treenailemaan vähän aksaa ja tokoakin siinä sivussa, ja sitten uimaan. Jospa Nasta-sisko saisi Primankin uimaan!

Hellekuulumisia

Paljon ei olla viimeisen viikon aikana tehty. Viime tiistaina oltiin perinteiseen tapaan arkitottiksessa, mutta tänään ei sinne päästy, koska itse osallistuin ratsastusseurani järjestämään aluelupakoulutukseen. Viime viikolla tehtiin myöskin parin yön visiitti äitini luo Pohjanmaalle. Ohjelmassa oli vain lenkkeilyä ja metsäretkiä, vähän leikittiin ja tehtiin ohjauksia. Surkeat säät kylläkin hieman verottivat ulkoiluintoa. Perjantaina tultiin takaisin Jyväskylään. Käytiin koirapuistossa Nasta-siskon kanssa ja tutustuttiin samalla myös 5 kk ikäiseen kelpie-neiti Jadeen. Puistosta suunnattiin Laukaaseen ystäväni luokse metsälenkille, uimaan ja saunomaan rantasaunaan. Oli ihana taas pilkkoa koirajuttuja palasiksi ja analysoida oikein sydämen kyllyydestä, lenkkikin sujui siinä samalla rankkasateesta huolimatta. Loppulenkistä oltiin jo melkein kuivia. :-)

Viikonloppuna sitten helteet iskivät päälle. Lauantaina oltiin liki 9 tuntia tarhojen kunnostustalkoissa tallilla. Syötiin ja juotiin hyvin, koiraa piti toki välillä viilentää ja laittaa karsinaan rauhoittumaan, mutta oikein hyvin se jaksoi. Sen jälkeen olikin aika väsynyttä koiraa. Sunnuntai meni oikeastaan koomatessa kotona, iltasella naksuttelin 2on2offia pihalla, kunnes jouduttiin muurahaishyökkäyksen kohteeksi ja päätettiin lähteä lenkille.

Eilen eli maanantaina aloitettiin taas uimaharjoitukset, joita jatkettiin tänään. Molemmilla kerroilla ollaan käyty Lutakossa koirien uittopaikalla. Eilen oltiin melkein keskenämme, ja heittelin Primalle lelua veteen. Vähän se vaati rohkaisua, mutta lopputuloksena menee hakemaan lelua vedestä, kunhan en heitä niin syvälle että jalat ei yllä pohjaan. Uimaan se ei siis vielä itsenäisesti uskaltaudu. Tänään puistossa oli pari muutakin pentua, ja muiden vesipetojen kanssa riekkuminen selvästi rohkaisi Primaa. Ehkä se loppukesästä jo ui ihan vapaaehtoisesti, edes sen lelun perässä. :-) Näillä helteillä on hyvä harjoitella, kun sekä minusta että koirasta on muuten vähän veto pois. Kuumimpaan aikaan ollaankin vain käyty uimassa tai suosiolla lepäilty kotona. 2on2offin lisäksi ollaan naksuteltu vähän takapään käyttöä muillakin tavoilla, mutta vähemmän ollaan nyt tehty. Kiihdyttävät leikit ollaan jätetty sikseen kokonaan, kun molemmilla on niin kuuma. Tänään iltalenkin yhteydessä löydettiin uusi kenttä meidän läheltä, ja tehtiin sitten muutamat luoksetulot sekä lelulle menoja takaaleikkauksin. Paikallaan odottaminen sekä istuen että paikallaan sujui ihan superhienosti, olen niin ylpeä! Takaaleikkaukset sujuivat myös paljon paremmin kuin kotona viime viikolla, eteni suoraan lelulle eikä vilkuillut taakse.

Ensi maanantaina meillä alkaakin arkitottiksen rinnalle uusi kurssi, Etoelävän kisaamaan tähtäävien penturyhmä. Ensimmäinen teoria- ja tutustumiskerta oli jo eilen, kivan oloisia koirakoita meillä siellä seurana eli varmasti saadaan hyviä treenejä.

Ja - ai niin! Meidän hihnakävely on ottanut suuren harppauksen. Paikka minun takaa löytyy jo. Aluksi se tuotti pienelle kelpielle hirveät paineet, niin kovat ettei voinut kävellä ollenkaan, ja olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, kun näytti siltä ettei se tokene siitä ollenkaan, ja hihnaharjoittelun jälkeen irti päästyään ei tullut luokse, eikä halunnut tehdä mitään muutakaan. Mutta nyt se on jo toennut tästä suuresta järkytyksestä, ja takana kävely vasemmalla puolella sujuu oikein hienosti. Oikea puoli on vielä hakusessa, ja yrittää sieltä aina kiertää ohi taikka jää jumittamaan. Ohitukset menee tällä tyylillä myös superhyvin, ollaan tavattu pari remmirähjääkin, eikä tuo edes vilkaise. Jes!

Pieni Suuri Paimen

Sain vasta perjantaina kuulla, että SBCAK ry (eli bortsujen ja kelpieiden rotuyhdistys) järjestäisi viikonloppuna kaksi paimennuspäivää Joroisilla, ja että lauantain päivään olisi vielä pari koirakkopaikkaa jäljellä. Huomasin tämän kuitenkin liian myöhään, ja viimeiset paikat olivat juuri ehtineet mennä. Myöhemmin samana päivänä sain kuitenkin puhelinsoiton, että olisi tarjolla peruutuspaikka sunnuntain paimennuspäivään. 

Matkaan siis! Perille ei päästy ilman pientä liikennetapaturmaa, mutta onneksi molemmat ehjinä. Päivään osallistui 8 kelpietä, ja osa porukasta oli vieläpä tuttua Nallikallio-sakkia. :) Hyvä seura siis oli taattu! Myös sää suosi meitä paimentajia, ja taivaalta tipahti vettä niskaan vasta kun startattiin autot kohti kotia. Kaikki koirat kävivät kaksi kierrosta lampailla, lisäksi kouluttajalle tuntemattomat koirakot kävivät pienen testikierroksen lammasaitauksen ympärillä, jotta nähtiin miten koirat (pari ensikertalaistakin) reagoivat lampaisiin.

Tutustumiskierroksella Primaa vähän jännitti, piti nostaa irokeesi pystyyn ja vähän haukkua lampaille. Ensimmäinen varsinainen kierros meni kuitenkin ihan super hyvin, aivan yli mun odotusten. Kouluttaja piti Primaa liinassa lauman perässä, ja minä peruutin lauman edellä sauva kädessä ja yritin ohjata koiraa. Prima oli selvästi kiinnostunut lampaista, ja oli muutenkin oikein pätevä. Se sai paljon kehuja toiminnastaan, erityisesti siitä että se vaikuttaa koiralta, jolle saa helposti rakennettua hyvät flänkit. Vauhtia ei ollut vielä erityisen paljon, mikä on ihan hyvä näin alkuun, jotta minä ehdin oppia ohjaamaan sitä. Toisella kierroksella Prima oli selvästi väsyneempi, ja lampaat eivät jaksaneet enää kiinnostaa ihan koko aikaa. Ihan sataprosenttisesti se ei siis vielä syttynyt, mutta sillä oli kyllä jotain ideaa. Toivottavasti siis päästään lampaille vielä ainakin kerran tänä kesänä. Jos jaksan ajella, niin mieluusti käytäisiin useamminkin kuin kerran, jotta saadaan vähän jujua hommasta ja ajatuksia muhimaan talven ajaksi. Ehkä haen ensi kesänä kesätöitä Turusta, niin olisi paimennuspaikat vähän lähempänä... :D

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna meillä oli molemmilla todella hauskaa, ja varmaan jäätiin molemmat koukkuun lajiin. Kiitos vaan yhdistykselle tällaisen järjestämisestä! Kuvia ei harmittavasti ole yhtään, olin itse kyllä kameran takana. Pitää varmaan palkata joskus kuvaaja mukaan ylipäätään meidän treeneihin, että saadaan muitakin kuin nättejä poseerauskuvia. 

Taas on treenattu

Eilen oltiin Priman kanssa taas arkitottistelemassa. Teemana oli luopuminen ja kestoa paikalla oloon. Lisäksi tehtiin jo tutuksi tullutta kontaktikävelyä, käsikosketusta sekä harjoiteltiin ohitusta ja ohjaajan takana kulkemista kentän sijasta tiellä. Kaikki kentällä tehtävät harjoitteet meni tosi hyvin, mutta sitten kun mentiin tielle harjoittelemaa,n niin ei mennyt kuin 30 sekuntia ja mun oma pakka vaan hajosi, kun koira haahuili omiaan, eikä reagoinut omaan nimeenkään. Positiivista se, ettei se juuri kiinnittänyt huomiota ohittaneisiin koiriin, mutta siihenpä se sitten jäi. Haisteli vaan tienpenkkaa tai kiskoi eteenpäin niin että pahaa teki. Keskeytettiin sitten harjoitus siihen, koska en vaan itse pystynyt pitämään sellaista mielentilaa yllä, että oltaisiin mitään voitu tehdä. Yritettiin kouluttajan kanssa pohtia, että mitä voitaisiin tehdä, että koiran mielentila hihnalenkeillä saataisiin paremmaksi, tai miten voisin opettaa sen kulkemaan minun takanani, kun koira haluaa vaan mahdollisimman kauas minusta. Ei päästy puusta pitkälle. Kun kuljetaan kahdestaan hihnalenkillä, niin välillä se vetää enemmän välillä vähemmän. Kaikki perinteiset kikat olen kokeillut, tuloksetta. Takana sitä ei saa pysymään kuin pitämällä hihnaa kireällä ja sehän tuntuu siitä toki epämukavalta, niin miksi se siinä haluaisi kulkea. Jos yritän kääntyä ja väistättää sitä sen halutessa ohittaa, niin vielä vähemmän se haluaa tulla lähelle. Välillä tekisi mieli luovuttaa tuon hihnakävelyn suhteen (jos vain saisin sen luopumaan ohikulkevista koirista/ihmisistä ja ottamaan vaikka kontaktia). Mutta haluaisin kuitenkin joskus ottaa sen mukaan kaupungille tai johonkin koiratapahtumaan, ja sellaisissa paikoissa on hankala kulkea koiran kanssa, joka haluaa kulkea mieluiten parin metrin etäisyydellä ohjaajasta. 

Oma osansa haihatteluun saattoi toki olla se, että koira oli jo väsynyt ja sillä oli ilmeisesti kova hätä päästä tarpeilleen, mutta ei toi mitenkään ihan epänormaalia ollut. Muuten se toimii hyvin ja on niin mun koira. Vapaana ollessaan se toki kulkee mielellään kauempana, mutta tulee luokse kutsusta oikein hyvin. Treenatessa (ja voi että sen kanssa on niin kiva treenata!) sillä ei ole mitään ongelmaa tulla lähelle, ja esimerkiksi perusasento on oikein tiivis. Arkitottiksen kouluttaja yritti lohduttaa, että hyvät harrastuskoirat on joskus ihan pain in the ass arjessa...

Tänään oltiin heti aamusta Lauran ja Nasta-siskon kanssa JATin hallilla treenaamassa agilityä. Oli tosi kiva päästä käyttämään siivekkeitä ja ponnareita ensimmäistä kertaa sitten kennelleirin, ja tutustua vähän muihinkin esteisiin. Prima teki suoraa, jossa oli kaksi hyppyä, putki ja hyppy. Tarkoitus oli saada se irtoamaan eteen kuolleelle lelulle ja hakemaan esteitä itse. Aluksi oli taas hankalaa, mutta paikallaan odottamiset parani kyllä tosi paljon treenin loppua kohti, se jopa pysyi paikallaan niin että menin itse esteen toiselle puolelle valmiiksi! Tehtiin myös putken hakemista itse, ilman että itse mitenkään ohjaan tai liikun. Tämä oli vaikeaa sillä Prima jäi kovasti kyselemään multa neuvoja, tarvitaan tässä selvästi lisää estehakuisuus- ja irtoamistreenejä. Naksutin ois ehkä kätevä tässäkin? Tehtiin myös muutamaa kaarevaa putkea peräkkäin, rämpyteltiin keinua ja mentiin läpi renkaasta (rengas oli maantasalla, tuettu sellaiseen telineeseen). Renkaassakin haluaisin kovasti enemmän sitä omaa tarjoamista. Kaikenlaista naksuttelua ja tarjoamista siis lisää! Toki virekin oli ihan eri kun oli uusi jännä paikka. Yhdessä välissä Prima havahtui siihen, että katonrajassa ollut tuuletin pyörähti päälle ja sille piti kamalasti haukkua ja nostaa irokeesi pystyyn. :D

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni tänään, lopuksi tytöt pääsi taas metsään rymyämään (omistajat toki halus että ne jäähdyttelis kauniisti ravaten mutta se ei kyllä onnistunut ihan 100 % ajasta). Prima näytti muuten kamalan suurelta Nastaan verrattuna. Korkeutta on kyllä edelleen varmaan aika lailla saman verran, mutta Prima on paljon jäntevämpi ja rotevampi. Pitäisi käydä Musti ja Mirrissä puntarilla.

Kuvia ei tällä kertaa ole. Videokamera olisi tosi kiva, että saisi treenejä joskus kuvattua...