Pieni Suuri Paimen

Sain vasta perjantaina kuulla, että SBCAK ry (eli bortsujen ja kelpieiden rotuyhdistys) järjestäisi viikonloppuna kaksi paimennuspäivää Joroisilla, ja että lauantain päivään olisi vielä pari koirakkopaikkaa jäljellä. Huomasin tämän kuitenkin liian myöhään, ja viimeiset paikat olivat juuri ehtineet mennä. Myöhemmin samana päivänä sain kuitenkin puhelinsoiton, että olisi tarjolla peruutuspaikka sunnuntain paimennuspäivään. 

Matkaan siis! Perille ei päästy ilman pientä liikennetapaturmaa, mutta onneksi molemmat ehjinä. Päivään osallistui 8 kelpietä, ja osa porukasta oli vieläpä tuttua Nallikallio-sakkia. :) Hyvä seura siis oli taattu! Myös sää suosi meitä paimentajia, ja taivaalta tipahti vettä niskaan vasta kun startattiin autot kohti kotia. Kaikki koirat kävivät kaksi kierrosta lampailla, lisäksi kouluttajalle tuntemattomat koirakot kävivät pienen testikierroksen lammasaitauksen ympärillä, jotta nähtiin miten koirat (pari ensikertalaistakin) reagoivat lampaisiin.

Tutustumiskierroksella Primaa vähän jännitti, piti nostaa irokeesi pystyyn ja vähän haukkua lampaille. Ensimmäinen varsinainen kierros meni kuitenkin ihan super hyvin, aivan yli mun odotusten. Kouluttaja piti Primaa liinassa lauman perässä, ja minä peruutin lauman edellä sauva kädessä ja yritin ohjata koiraa. Prima oli selvästi kiinnostunut lampaista, ja oli muutenkin oikein pätevä. Se sai paljon kehuja toiminnastaan, erityisesti siitä että se vaikuttaa koiralta, jolle saa helposti rakennettua hyvät flänkit. Vauhtia ei ollut vielä erityisen paljon, mikä on ihan hyvä näin alkuun, jotta minä ehdin oppia ohjaamaan sitä. Toisella kierroksella Prima oli selvästi väsyneempi, ja lampaat eivät jaksaneet enää kiinnostaa ihan koko aikaa. Ihan sataprosenttisesti se ei siis vielä syttynyt, mutta sillä oli kyllä jotain ideaa. Toivottavasti siis päästään lampaille vielä ainakin kerran tänä kesänä. Jos jaksan ajella, niin mieluusti käytäisiin useamminkin kuin kerran, jotta saadaan vähän jujua hommasta ja ajatuksia muhimaan talven ajaksi. Ehkä haen ensi kesänä kesätöitä Turusta, niin olisi paimennuspaikat vähän lähempänä... :D

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna meillä oli molemmilla todella hauskaa, ja varmaan jäätiin molemmat koukkuun lajiin. Kiitos vaan yhdistykselle tällaisen järjestämisestä! Kuvia ei harmittavasti ole yhtään, olin itse kyllä kameran takana. Pitää varmaan palkata joskus kuvaaja mukaan ylipäätään meidän treeneihin, että saadaan muitakin kuin nättejä poseerauskuvia. 

Taas on treenattu

Eilen oltiin Priman kanssa taas arkitottistelemassa. Teemana oli luopuminen ja kestoa paikalla oloon. Lisäksi tehtiin jo tutuksi tullutta kontaktikävelyä, käsikosketusta sekä harjoiteltiin ohitusta ja ohjaajan takana kulkemista kentän sijasta tiellä. Kaikki kentällä tehtävät harjoitteet meni tosi hyvin, mutta sitten kun mentiin tielle harjoittelemaa,n niin ei mennyt kuin 30 sekuntia ja mun oma pakka vaan hajosi, kun koira haahuili omiaan, eikä reagoinut omaan nimeenkään. Positiivista se, ettei se juuri kiinnittänyt huomiota ohittaneisiin koiriin, mutta siihenpä se sitten jäi. Haisteli vaan tienpenkkaa tai kiskoi eteenpäin niin että pahaa teki. Keskeytettiin sitten harjoitus siihen, koska en vaan itse pystynyt pitämään sellaista mielentilaa yllä, että oltaisiin mitään voitu tehdä. Yritettiin kouluttajan kanssa pohtia, että mitä voitaisiin tehdä, että koiran mielentila hihnalenkeillä saataisiin paremmaksi, tai miten voisin opettaa sen kulkemaan minun takanani, kun koira haluaa vaan mahdollisimman kauas minusta. Ei päästy puusta pitkälle. Kun kuljetaan kahdestaan hihnalenkillä, niin välillä se vetää enemmän välillä vähemmän. Kaikki perinteiset kikat olen kokeillut, tuloksetta. Takana sitä ei saa pysymään kuin pitämällä hihnaa kireällä ja sehän tuntuu siitä toki epämukavalta, niin miksi se siinä haluaisi kulkea. Jos yritän kääntyä ja väistättää sitä sen halutessa ohittaa, niin vielä vähemmän se haluaa tulla lähelle. Välillä tekisi mieli luovuttaa tuon hihnakävelyn suhteen (jos vain saisin sen luopumaan ohikulkevista koirista/ihmisistä ja ottamaan vaikka kontaktia). Mutta haluaisin kuitenkin joskus ottaa sen mukaan kaupungille tai johonkin koiratapahtumaan, ja sellaisissa paikoissa on hankala kulkea koiran kanssa, joka haluaa kulkea mieluiten parin metrin etäisyydellä ohjaajasta. 

Oma osansa haihatteluun saattoi toki olla se, että koira oli jo väsynyt ja sillä oli ilmeisesti kova hätä päästä tarpeilleen, mutta ei toi mitenkään ihan epänormaalia ollut. Muuten se toimii hyvin ja on niin mun koira. Vapaana ollessaan se toki kulkee mielellään kauempana, mutta tulee luokse kutsusta oikein hyvin. Treenatessa (ja voi että sen kanssa on niin kiva treenata!) sillä ei ole mitään ongelmaa tulla lähelle, ja esimerkiksi perusasento on oikein tiivis. Arkitottiksen kouluttaja yritti lohduttaa, että hyvät harrastuskoirat on joskus ihan pain in the ass arjessa...

Tänään oltiin heti aamusta Lauran ja Nasta-siskon kanssa JATin hallilla treenaamassa agilityä. Oli tosi kiva päästä käyttämään siivekkeitä ja ponnareita ensimmäistä kertaa sitten kennelleirin, ja tutustua vähän muihinkin esteisiin. Prima teki suoraa, jossa oli kaksi hyppyä, putki ja hyppy. Tarkoitus oli saada se irtoamaan eteen kuolleelle lelulle ja hakemaan esteitä itse. Aluksi oli taas hankalaa, mutta paikallaan odottamiset parani kyllä tosi paljon treenin loppua kohti, se jopa pysyi paikallaan niin että menin itse esteen toiselle puolelle valmiiksi! Tehtiin myös putken hakemista itse, ilman että itse mitenkään ohjaan tai liikun. Tämä oli vaikeaa sillä Prima jäi kovasti kyselemään multa neuvoja, tarvitaan tässä selvästi lisää estehakuisuus- ja irtoamistreenejä. Naksutin ois ehkä kätevä tässäkin? Tehtiin myös muutamaa kaarevaa putkea peräkkäin, rämpyteltiin keinua ja mentiin läpi renkaasta (rengas oli maantasalla, tuettu sellaiseen telineeseen). Renkaassakin haluaisin kovasti enemmän sitä omaa tarjoamista. Kaikenlaista naksuttelua ja tarjoamista siis lisää! Toki virekin oli ihan eri kun oli uusi jännä paikka. Yhdessä välissä Prima havahtui siihen, että katonrajassa ollut tuuletin pyörähti päälle ja sille piti kamalasti haukkua ja nostaa irokeesi pystyyn. :D

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni tänään, lopuksi tytöt pääsi taas metsään rymyämään (omistajat toki halus että ne jäähdyttelis kauniisti ravaten mutta se ei kyllä onnistunut ihan 100 % ajasta). Prima näytti muuten kamalan suurelta Nastaan verrattuna. Korkeutta on kyllä edelleen varmaan aika lailla saman verran, mutta Prima on paljon jäntevämpi ja rotevampi. Pitäisi käydä Musti ja Mirrissä puntarilla.

Kuvia ei tällä kertaa ole. Videokamera olisi tosi kiva, että saisi treenejä joskus kuvattua...

Kesäkuvia

Juhannuskuulumiset

Tällä viikolla ollaan otettu alkuviikon jälkeen vähän kevyemmin. Maanantaina tosiaan treenattiin Lauran ja Nastan kanssa, tiistaina oltiin tuttuun tapaan arkitottiskurssilla. Siellä tehtiin maahanmenoa (kestoa), luoksetuloa, kontaktikävelyä ja erinäisiä pikkutehtäviä. Alkuviikon jälkeen ollaan vain lenkkeilty ja hilluttu tallilla, ja vähän leikitty. Leikkejäkin ollaan tosin tehty kevennetysti sillä luulen, että Primalla on kehossaan joku jumi, koska se on viime aikoina venytellyt normaalia enemmän. Ollaan siis koitettu vähän välttää nopeita käännöksiä ja jarrutuksia, ja lenkkeilty metsässä ja pellolla koiran omaan tahtiin. Kiertoja ja niistoja puiden tai lyhtypylväiden ympäri ollaan harjoiteltu parin toiston verran muutaman lenkin yhteydessä. Nyt ne alkaa jo sujua siinä mielessä, etteivät enää aiheuta hillitöntä komennus- ja käsillehyppimisreaktiota. Perjantaina saavuttiin tänne pohojanmaalle juhannuksen viettoon. Sekin on kulunut aika rauhallisissa merkeissä lenkkeillen ja grillaten, ollaan treenattu vain vähän ruutua ja merkkiä naksuttelemalla. Ensi viikolla ajattelin hakea verta ja tehdä yhden jäljen, jos vain saan kaverin avustamaan.

Loppuun vielä pari kuvaa kesäkoirasta. Kuvauskalusto huutaisi uutta putkea...

Maanantaitreenailut

Viime päivityksen jälkeen on tehty paljon arkitreeniä, eli kontaktia, hihnakävelyä ja tottakai leikitty paljon. Ruokakupilla ollaan lisäksi tehty vielä ohjauksia, naksuteltu peruuttamista ja noudettu noutokapulaa. Sen lisäksi ollaan vaan lenkkeilty ja tehty tallihommia. Eilen eli sunnuntaina jätin Priman hoitoon ja ajelin Tampereelle moikkaamaan tuttuja ja katsomaan agilityn SM-kisoja. Oli kyllä niin hienoja koiria, erityismaininta menee tietysti Priman sukulaiskoirille Moskalle, joka juoksi Katin kanssa superhienosti maksiratojen nollakoirakkona, ja Hupille, joka Tiinan ohjaamana teki karsintaradalta hienon nollan ja pääsi finaaliin ensimmäisissä SM-kisoissaan. :) Ostoksillakin kävin (totta kai), Primalle mukaan tarttui kaksi kotimaista KeHun lelua, pari muutakin palloa joihin on tarkoitus itse punoa narut, froteinen viilennysloimi, Berran fleecehihna agilityyn sekä merkkikartioita ja ruutunauha. Vois kai ne rahansa huonomminkin käyttää...?

Tänään sitten tallihommien jälkeen suunnattiinkin treenaamaan Lauran ja Priman Nasta-siskon kanssa. Prima teki (betoniporsaan) kiertoja, perusasentoa, seuruuta imuttamalla, pari irtoamista kuolleeseen leluun, maahanmenoja, istumista (tähän nimenomaan kestoa), noutoa ja pari luoksetuloa. Eli vähän kaikkea. :D Kiertojen kanssa meinasi olla aluksi vaikeaa, koska Primalla meni hermot mun ohjaukseen ja se vaan hyppi mun käsille ja naamalle ja komensi. Mutta kun laitettiin namialusta betoniporsaan taakse ja Laura palkkasi sinne, niin alkoi homma sujua ja pieni keepie keskittyä. Perusasentoon ei tarvita enää ihan niin paljon apuja, mutta vielä se ei sitä itse tarjoa. Seuruuta imutin vähän, ja oli oikein innokas. Mulla oli leikkelettä kädessä, ja se ryysti niin kiihkeästi, että jos sillä olisi vielä piraijahampaat niin kädet olisivat olleet verillä. :D

Ekalla leluun irtoamisella Prima kiersi mun takaa vasemmalle puolelle, mutta loput toistot oli oikein hyviä. Maahanmenot oli kivan teräviä, mutta Prima ehtii usein pompata ylös kun kumarrun palkkaamaan sitä. Saatiin kuitenkin pari hyvää, ja vähän jo kestoakin, istumisiin samoin tehtiin jo kestoa ja vähän etäisyyttäkin. Näitä tulee liian harvoin otettua treenikentällä, joten oli hyvä, että tehtiin niitä nyt. Noutoa otettiin myös muutama toisto. Tätä ollaan aiemmin tehty vain sisällä ja lyhyellä välimatkalla. Palkkasin (heitin lelun) aina kun Prima oli ottanut kapulan suuhunsa ja tullut pari metriä takaisin päin. Sen mielestä kapula on vaan niin sairaan siisti, että pari kertaa se juoksi lelun perään kapula suussa muttei sitten halunnutkaan vaihtaa. :D Lelulla hetsaamalla irroitti ja vaihtoi kuitenkin. Pari luoksetuloa tein lyhyeltä matkalta niin, että jätin Priman odottamaan, pidemmästä matkasta tehtiin sitten niin, että Laura piti kiinni.

Kaiken kaikkiaan ihan superhyvät treenit, alun sähläämisen jälkeen Prima teki taas oikein hienosti ja jaksoi keskittyä, kun kaikkea tehtiin vain muutaman toiston verran. Loppupalkaksi penskat pääsivät vielä riehumaan ja leikkimään keskenään, ja oli niillä taas hauskaa. :) On ne vaan niin hienoja ja taitavia! 

Kuvia ei valitettavasti ole taaskaan. lupaan yrittää ulkoiluttaa kameraa ahkerammin. 

Tasan puoli vuotta!

Tänään on Priman ja muiden Riehakkaiden 6kk syntymäpäivä. Meidän päivä korkattiin käyntiin vierailulla Petäjävedelle ystäväni luokse. Prima sai juosta vajaa kolme tuntia tukka putkella pitkin ystäväni suurta pihaa koirien ja lasten kanssa. He asuvat sen verran syrjässä, että koirat voi huoletta jättää pihalle myös keskenään. Kyläreissun jälkeen käytiin pyörähtämässä tallilla, jossa oli Priman mielestä tällä kertaa kauhean tylsää, kun ei ollut lainkaan muita koiria paikalla.

Iltapäivällä tultiin kotiin nukkumaan, kunnes puoli viiden jälkeen julmasti komensin Priman pihalle ja autoon kesken unien. Pieni kelpi näytti siltä, että olisi mieluummin jäänyt nukkumaan. Ilme kuitenkin kirkastui, kun se Killerillä autosta päästyään bongasi Riikan (Priman Rieha-emän omistajan). Prima pääsi jälleen treenaamaan ruutua lelun avustamana, tällä kertaa vähän pidemmästä matkasta. Riikka apparoi viemällä lelun ruutuun, ja parilla viimeisellä toistolla Primalla oli jo vähän ideaa, että minne pitää juosta. Ruudussa ollut teddypatukka oli kyllä niin ihana, että olisi ehkä halunnut jäädä nuttuuttamaan sitä yksinään mutta kutsumalla toi kuitenkin hienosti mulle ja leikki jatkui ruudussa. :) Ruudun lisäksi tehtiin vähän imuttamista. Pitäisi muistaa tässä se oma innokkuus ja hirveästi kehuja, jotta saisi sitä ilmettä enemmän esiin ja Primalle iskostuisi, että siinä vieressä on kauhean hauskaa. :) Kuten Riikka muistuttikin, ilme ensin. Tekniikkaa ehtii hiomaan sitten loputtomiin, mutta siitä liikkeestä ei koskaan tule näyttävää, jos se ei ole koiran mielestä ihan sairaan siistiä.

Lopuksi Prima pääsi vielä koittamaan hillumista Rieha-mamman kanssa, mutta Riehaa ei oikein kiinnostanut, tarjosi vain metallikapulaa heitettäväksi. :D Sitten Primaa kävi vähän jännittämään, ja se tyytyi tarjoamaan pusuja vuorotellen mulle ja Riikalle ja katselemaan Riehaa vähän etäämmältä. Se on vaan vielä niin vauva, ja niin vilpitön! Se haluaisi ihan hirveästi leikkiä kaikkien kanssa ja rrakastaa kaikkia, mutta ymmärrettävästi useimmista koirista on aika ällöttävää, kun toinen koira haluaa tulla heti pussailemaan, vaikka onkin pentu ja kovasti koittaa eleillään kertoa, että mä oon vaan ihan pieni ja viaton.

Mutta ei se haittaa, onneksi sillä on edes pari leikkikaveria ja mun pitää muistaa hillua sen kanssa oikein kovasti. Tällä hetkellä väsynyt päivänsankari kuitenkin vetelee sikeitä lattialla, joten viralliset synttäripotretit jäi ottamatta. Fiilistelin kuitenkin sen verran, että kaivoin pari kuvaa vauva-Primasta.

Ensimmäinen teksti!

Tämä blogi on ollut luotuna jo useamman kuukauden, mutta ulkoasu sai muotonsa vasta kuukausi takaperin, ja nyt vasta innostuin kirjoittamaan ensimmäisen tekstin. Toivon, että saisin tästä blogista luotua itselleni jonkinmoisen treenipäiväkirjan, jotta treenejä tulisi suunniteltua ja toteutettua paremmin, ja että niistä jäisi jotain muistiin. Onhan tämä myös yksi syy ulkoiluttaa kameraa useammin... 

Viikonloppuna olimme Priman kasvattajan (kennel Nallikallion) järjestämällä kennelleirillä. Monien sukulaiskoirien lisäksi oli erityisen kiva tavata Priman pentuesisarukset Terra ja Riio (Rasavilli ja Roudari), joita en ollut nähnyt luovutuksen jälkeen. Suuntasimme Paimioon jo perjantaina. Perjantai-iltana luvassa oli agilityä Esa Lehdistön kouluttamana. Priman kanssa teimme hyvin yksinkertaisia ohjautumisharjoituksia (niiston alkeita) sekä irtoamista kuolleeseen leluun ja siitä ohjaukseen tulemista.

Lauantaina aamupäivästä vuorossa oli tokoa Heidi Pesosen ohjaamana. Prima teki perusasentoa ja seuruuta imuttamalla, lisäksi kokeilimme ensimmäistä kertaa ruutua. Ruutua tehtiin lelun avustamana, eli lelu näytettiin ja jätettiin ruutuun halutulle paikalle, koira kauemmas, sieltä lähetys ja sitten ruutuun leikkimään. Imuttamisessa Prima meinasi vähän turhautua ja rupesi komentamaan. Tässä tehtiin niin, että Heidi vei Priman hihnassa kauemmas ja toi heti takaisin ja sitten jatkettiin. Pari kertaa jouduttiin viemään se pois tilanteesta, mutta se toimi ja rauhoitti sitä. Ruudut oli tosi hienoja. Ruudun kanssa haluaisin jatkaa niin, että tekisin sitä naksuttelemalla sekä lisäksi välillä näyttöruutuja ja leluruutuja. Heidiltä sain hyviä ohjeita. Imuttamista voisi tehdä jo huomattavasti pidempää pätkää, mutta käsi kannattaa pitää matalalla pomppimisen ehkäisemiseksi. Lisäksi perusasentoon hakeutumista ilman apuja tulisi treenata. Tähän ajattelin hommata avuksi kosketuskepin. Myös noutoa voisi aloitella.

Lauantai-iltapäivänä kävimme vielä vetämässä verijälkiä metsään, yksi näistä Primalle. Olemme kokeilleet mejää Tartossa pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Prima haisteli hyvin, vaikka vauhtia olikin aika paljon. Toisella kerralla se ei uskaltanut lähteä ollenkaan, liekkö veri ollut liian tuoretta ja jälki siten liian pelottava. Jälkimmäisestä kerrasta oli jo vierähtänyt tovi, joten halusin kunnon tauon jälkeen kokeilla vielä kerran, että onko siitä verijäljelle, vai jatketaanko vain nakkijäljen parissa. Iltapäivällä Ojansivun Katja piti Riehakkaille vielä leikkikoulua. Prima oli jo aika finito ja sillä oli todella kuuma, joten ei jaksanut pistää enää kaikkea likoon. Se ei leikkinyt kovin hyvin, ei kiinnostunut kuolleesta lelusta, eikä mielellään pitänyt lelua suussa voitettuaan sen, kun piti läähättää. Teki kuitenkin hienosti namiin vaihtoja. Katja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että koira tarjoaa lelua minua kohti ja on itse aktiivinen. Normaalisti se onkin mielestäni paljon aktiivisempi, mutta kuumuus ja rankka viikonloppu uusine tilanteineen selvästi painoivat jo.

Agility jatkui sunnuntaina edelleen Esan johdolla. Tehtiin syliintuloja ja poiskääntöjä, lisäksi hieman peruuttamista. Treenattiin myös valssia niin, että apulainen piti Primasta kiinni, Esa palkkasi hypyn takana alustalle ja tarkoituksena oli, että mun oma liike jatkuu ja koira jää palkalle. Alkuvaikeuksien jälkeen tämä sujui jo ihan hyvin ja minäkin sain jalkani järjestykseen. Ihan viimeiseksi tehtiin hypyn tarjoamista. Eka oli huono, koska katsoin koiraan, joten eihän se silloin lähetyksestä lähtenyt hypyn taakse palkalle, vaan mun luokse. Toinen oli tosi hyvä, ja enempää ei sitten tehtykään. Treenikaverina mulla oli pieni raivopää, joka suuttui kun sitä pidettiin kiinni, ja aiheutti hilpeitä reaktioita kentän laidalla. Agility on Priman mielestä tosi kivaa, mutta se turhautuu mun toimintaan aika nopeasti, kun olen itse ohjaajana vielä todella kokematon, enkä siksi varmasti kovin johdonmukainen. Se kuitenkin rauhoittui kivasti kun pääsi tekemään enemmän. On sillä kyllä asennetta. :P Patoamista olisi hyvä harjoitella, jotta se pystyisi keskittymään paremmin jo heti aluksi, eikä väsyisi niin nopeasti.  Ehdottomasti täytyy myös opettaa se odottamaan paikallaan, että sekin toimisi jo eräänlaisena rauhoitteena. Ohjeiksi Esalta saatiin jatkaa samoja harjoituksia, erityisesti käteen (ohjaukseen) tulemista sekä takapään käyttöä ja hypyn tarjoamista.

Leirin lopuksi käytiin vielä ajamassa lauantaina vedetty verijälki. Priman jälki oli ehkä n. 150 m pitkä sisältäen kaksi kulmaa makauksineen. Se aloitti todella hyvin, mutta toisen kulman jälkeen oli välillä enemmän ja vähemmän hukassa. Sillä oli hirveän kuuma ja se ottikin välillä läähätystaukoja, että pystyi taas haistelemaan. Hienosti se lopulta löysi kuitenkin toiselle kulmalle ja siitä oikein hyvin loppuun asti. Kaadolla ollut sorkka oli sen mielestä vähän epäilyttävä (ja kihisi muurahaisia), mutta namipalkka rasiasta maistui hyvin. Jäljen jälkeen huilailtiin vielä hetki, kunnes lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylän kesäkotia. Leirillä oli kyllä ihan superkivaa, vaikka mua jännittikin etukäteen oma kokemattomuuteni. Toivottavasti päästään osallistumaan tulevinakin vuosina. :) Harmittavasti kuvia ei tullut otettua yhtään, emmekä tallentuneet kenenkään muunkaan kameraan.

Tänään tiistaina alkoi meidän arkitottelevaisuuskurssi, jonka järjestää Etoelävän koulutuspajan Elli. Ekalla kerralla harjoittelimme kontaktia, nimeen reagoimista, kontaktikävelyä, istumista ja luoksetuloa, eli ihan perusjuttuja. Toiset koirat olivat Primalle todella suuri häiriö alkuun, mutta lopputunnista se jaksoi jälleen keskittyä paremmin. Kurssilla oleva airedalenterrieri sai orastavassa mörköiässä olevan teinikeepin pöhisemään ja haukkumaan alkutunnista todella paljon, ja vielä lopputunnistakin se oli vähän epäilyttävä. Kurssi jatkuu 10 kertaa aina joka tiistai. Heinäkuussa mennäänkin sitten toiselle Ellin kurssille, kisaamaan tähtäävien penturyhmään.

Tästä tuli kyllä varsinainen maratonpostaus... Loppuun vielä pari kuvaa Primasta, joka täyttää huomenna tasan 6 kk. :)