Helle jatkuu

Onhan se ihanaa, että on lämmin, mutta silti olen iloinen että ensi viikolla pitäisi viiletä edes hetkeksi. Ja silti on kuitenkin 20-22 astetta lämmintä, se riittää minulle vallan mainiosti!

Arkitottiksen rinnalle meillä on tosiaan nyt alkanut kisaamaan tähtäävien penturyhmä, siellä käydään maanantaisin. Varsinaisia treenikertoja on tosin ollut vasta yksi, kun ukkonen pilasi ensimmäisen yrityksen. Tällä viikolla pentukurssilla tehtiin luoksetuloja ja perusasentoja. Lisäksi naksuteltiin käsikosketusta ja ihan vain kontaktia, tuttuja juttuja siis jo arkitottiskurssilta. Perusasennoissa edettiin nyt siihen, että jätetään johdattava käsiapu kokonaan pois, ja odotetaan että koira itse tarjoaa perusasentoa. Käden voi laittaa reidellä kuitenkin hieman alemmaksi. Vähän pitkät piuhat Primalla oli, mutta kun se hoksasi niin teki pari todella hyvää perusasentoon siirtymistä ja sai paljon kehuja takapään käytöstä. Tätä siis treenataan nyt lisää. Takapään käyttö saisi olla mielestäni vieläkin parempaa, joten paljon peruutusta, 2on2offia ja pyörimistä etujalat törpön päällä. Kotiin mennessä käytiin vielä viilentymässä järvessä. Illalla kotona oli aika väsynyt koira, kun oltiin aiemmin päivällä oltu vielä kotona Pohjanmaalla, ja meillä oli siellä ihania ja jänniä lapsivieraita. :)

Tiistaina arkitottiskurssilla jatkettiin luoksetuloja, ja niihin lisättiin nyt ihmishäiriötä. Prima teki ihan superhienoja toistoja, se ei edes vilkaissut häiriötä, vaikka viimeisessä toistossa joutui juoksemaan ihan puolen metrin päästä ohi. Ja tuli ihan täysiä. Ilmeisesti se paine mitä mun pois juokseminen hihkuen ja kutsuen aiheuttaa on sille todella suuri. Se jääkin yleensä haukkumaan mun perään, tällä kertaa yritettiin vähän viivyttää lähtöä niin, että appari ei päästänyt sitä perään ennen kuin oli edes hetken hiljaa. Vaikein häiriö Primalle olikin lopulta se, kun itse oltiin toisessa päässä kenttää tekemässä muita juttuja ja ne muiden koirien ohjaajat juoksee ja hihkuu siellä omille koirilleen. Yritti ensiksi joka kerta lähteä perään, tai vähintäänkin tuijottaa, mutta lopulta pidin sitä irti ja pysyi tosi hyvin. Luoksareiden lisäksi tehtiin irtoamista, törpön kiertoa ja istu-maahan vaihtoja ihan toisen koiran vieressä. Törpön kiertäminen oli vähän vaikeampaa kuin meille jo tuttu puiden kiertäminen, kun Prima tarjosi ensin aikansa törpön kaatamista tai vähintäänkin tassuilla koskemista. Yritti myös sen vieressä seisomista, ajatteli varmaan että se on merkki, vaikkei olla sitä tehty kuin pari kertaa. Tunnin päätteeksi lähdettiin vielä yhden kurssikoirakaverin kanssa Köhniölle uimaan. :) Tai siis Primahan ei edelleenkään ui, mutta kahlaa sentään mielellään.

Viime päivät on otettu rennosti. Oltu tallilla ja käyty uimassa, ilta- ja aamulenkkien yhteydessä on tehty vähän kiertoja ja uusimpana stoppeja kierroista, lisäksi perus istu-maahan-seiso -jumppaa se 2on2offia. Jälkimmäisessä meillä on pieni ongelma. Priman on todella vaikea tarjota tätä minusta pois päin, eli niin, että itse seison taaempana. Meillä on siis laatikko, ja palkkaan targetille laatikon eteen (minusta pois päin). Ja laatikolta saa siis lähteä vasta käskystä. Prima kuitenkin monesti ehtii kääntyä katsomaan minua, eli focus ei pysy targetilla. Ja kääntyessä yleensä lähtee asennosta. Ehkä pitäisi tehdä ensin vain niin, että palkkaan ihan tassujen juureen ja kiertelen sen ympärillä. Tai sitten vaihtaa namialusta+nami leluun... Vinkkejä? Ei sen mitään tyylipuhdasta tarvi tietysti olla, tarkoitus vain hakea sen takapään käytön lisäksi sitä itse asentoa ja että siitä ei saa liikahtaa ilman lupaa.

Huomenta lauantaina mennään Lauran ja Nastan kanssa aamulla hallille treenailemaan vähän aksaa ja tokoakin siinä sivussa, ja sitten uimaan. Jospa Nasta-sisko saisi Primankin uimaan!

Hellekuulumisia

Paljon ei olla viimeisen viikon aikana tehty. Viime tiistaina oltiin perinteiseen tapaan arkitottiksessa, mutta tänään ei sinne päästy, koska itse osallistuin ratsastusseurani järjestämään aluelupakoulutukseen. Viime viikolla tehtiin myöskin parin yön visiitti äitini luo Pohjanmaalle. Ohjelmassa oli vain lenkkeilyä ja metsäretkiä, vähän leikittiin ja tehtiin ohjauksia. Surkeat säät kylläkin hieman verottivat ulkoiluintoa. Perjantaina tultiin takaisin Jyväskylään. Käytiin koirapuistossa Nasta-siskon kanssa ja tutustuttiin samalla myös 5 kk ikäiseen kelpie-neiti Jadeen. Puistosta suunnattiin Laukaaseen ystäväni luokse metsälenkille, uimaan ja saunomaan rantasaunaan. Oli ihana taas pilkkoa koirajuttuja palasiksi ja analysoida oikein sydämen kyllyydestä, lenkkikin sujui siinä samalla rankkasateesta huolimatta. Loppulenkistä oltiin jo melkein kuivia. :-)

Viikonloppuna sitten helteet iskivät päälle. Lauantaina oltiin liki 9 tuntia tarhojen kunnostustalkoissa tallilla. Syötiin ja juotiin hyvin, koiraa piti toki välillä viilentää ja laittaa karsinaan rauhoittumaan, mutta oikein hyvin se jaksoi. Sen jälkeen olikin aika väsynyttä koiraa. Sunnuntai meni oikeastaan koomatessa kotona, iltasella naksuttelin 2on2offia pihalla, kunnes jouduttiin muurahaishyökkäyksen kohteeksi ja päätettiin lähteä lenkille.

Eilen eli maanantaina aloitettiin taas uimaharjoitukset, joita jatkettiin tänään. Molemmilla kerroilla ollaan käyty Lutakossa koirien uittopaikalla. Eilen oltiin melkein keskenämme, ja heittelin Primalle lelua veteen. Vähän se vaati rohkaisua, mutta lopputuloksena menee hakemaan lelua vedestä, kunhan en heitä niin syvälle että jalat ei yllä pohjaan. Uimaan se ei siis vielä itsenäisesti uskaltaudu. Tänään puistossa oli pari muutakin pentua, ja muiden vesipetojen kanssa riekkuminen selvästi rohkaisi Primaa. Ehkä se loppukesästä jo ui ihan vapaaehtoisesti, edes sen lelun perässä. :-) Näillä helteillä on hyvä harjoitella, kun sekä minusta että koirasta on muuten vähän veto pois. Kuumimpaan aikaan ollaankin vain käyty uimassa tai suosiolla lepäilty kotona. 2on2offin lisäksi ollaan naksuteltu vähän takapään käyttöä muillakin tavoilla, mutta vähemmän ollaan nyt tehty. Kiihdyttävät leikit ollaan jätetty sikseen kokonaan, kun molemmilla on niin kuuma. Tänään iltalenkin yhteydessä löydettiin uusi kenttä meidän läheltä, ja tehtiin sitten muutamat luoksetulot sekä lelulle menoja takaaleikkauksin. Paikallaan odottaminen sekä istuen että paikallaan sujui ihan superhienosti, olen niin ylpeä! Takaaleikkaukset sujuivat myös paljon paremmin kuin kotona viime viikolla, eteni suoraan lelulle eikä vilkuillut taakse.

Ensi maanantaina meillä alkaakin arkitottiksen rinnalle uusi kurssi, Etoelävän kisaamaan tähtäävien penturyhmä. Ensimmäinen teoria- ja tutustumiskerta oli jo eilen, kivan oloisia koirakoita meillä siellä seurana eli varmasti saadaan hyviä treenejä.

Ja - ai niin! Meidän hihnakävely on ottanut suuren harppauksen. Paikka minun takaa löytyy jo. Aluksi se tuotti pienelle kelpielle hirveät paineet, niin kovat ettei voinut kävellä ollenkaan, ja olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, kun näytti siltä ettei se tokene siitä ollenkaan, ja hihnaharjoittelun jälkeen irti päästyään ei tullut luokse, eikä halunnut tehdä mitään muutakaan. Mutta nyt se on jo toennut tästä suuresta järkytyksestä, ja takana kävely vasemmalla puolella sujuu oikein hienosti. Oikea puoli on vielä hakusessa, ja yrittää sieltä aina kiertää ohi taikka jää jumittamaan. Ohitukset menee tällä tyylillä myös superhyvin, ollaan tavattu pari remmirähjääkin, eikä tuo edes vilkaise. Jes!

Taas on treenattu

Eilen oltiin Priman kanssa taas arkitottistelemassa. Teemana oli luopuminen ja kestoa paikalla oloon. Lisäksi tehtiin jo tutuksi tullutta kontaktikävelyä, käsikosketusta sekä harjoiteltiin ohitusta ja ohjaajan takana kulkemista kentän sijasta tiellä. Kaikki kentällä tehtävät harjoitteet meni tosi hyvin, mutta sitten kun mentiin tielle harjoittelemaa,n niin ei mennyt kuin 30 sekuntia ja mun oma pakka vaan hajosi, kun koira haahuili omiaan, eikä reagoinut omaan nimeenkään. Positiivista se, ettei se juuri kiinnittänyt huomiota ohittaneisiin koiriin, mutta siihenpä se sitten jäi. Haisteli vaan tienpenkkaa tai kiskoi eteenpäin niin että pahaa teki. Keskeytettiin sitten harjoitus siihen, koska en vaan itse pystynyt pitämään sellaista mielentilaa yllä, että oltaisiin mitään voitu tehdä. Yritettiin kouluttajan kanssa pohtia, että mitä voitaisiin tehdä, että koiran mielentila hihnalenkeillä saataisiin paremmaksi, tai miten voisin opettaa sen kulkemaan minun takanani, kun koira haluaa vaan mahdollisimman kauas minusta. Ei päästy puusta pitkälle. Kun kuljetaan kahdestaan hihnalenkillä, niin välillä se vetää enemmän välillä vähemmän. Kaikki perinteiset kikat olen kokeillut, tuloksetta. Takana sitä ei saa pysymään kuin pitämällä hihnaa kireällä ja sehän tuntuu siitä toki epämukavalta, niin miksi se siinä haluaisi kulkea. Jos yritän kääntyä ja väistättää sitä sen halutessa ohittaa, niin vielä vähemmän se haluaa tulla lähelle. Välillä tekisi mieli luovuttaa tuon hihnakävelyn suhteen (jos vain saisin sen luopumaan ohikulkevista koirista/ihmisistä ja ottamaan vaikka kontaktia). Mutta haluaisin kuitenkin joskus ottaa sen mukaan kaupungille tai johonkin koiratapahtumaan, ja sellaisissa paikoissa on hankala kulkea koiran kanssa, joka haluaa kulkea mieluiten parin metrin etäisyydellä ohjaajasta. 

Oma osansa haihatteluun saattoi toki olla se, että koira oli jo väsynyt ja sillä oli ilmeisesti kova hätä päästä tarpeilleen, mutta ei toi mitenkään ihan epänormaalia ollut. Muuten se toimii hyvin ja on niin mun koira. Vapaana ollessaan se toki kulkee mielellään kauempana, mutta tulee luokse kutsusta oikein hyvin. Treenatessa (ja voi että sen kanssa on niin kiva treenata!) sillä ei ole mitään ongelmaa tulla lähelle, ja esimerkiksi perusasento on oikein tiivis. Arkitottiksen kouluttaja yritti lohduttaa, että hyvät harrastuskoirat on joskus ihan pain in the ass arjessa...

Tänään oltiin heti aamusta Lauran ja Nasta-siskon kanssa JATin hallilla treenaamassa agilityä. Oli tosi kiva päästä käyttämään siivekkeitä ja ponnareita ensimmäistä kertaa sitten kennelleirin, ja tutustua vähän muihinkin esteisiin. Prima teki suoraa, jossa oli kaksi hyppyä, putki ja hyppy. Tarkoitus oli saada se irtoamaan eteen kuolleelle lelulle ja hakemaan esteitä itse. Aluksi oli taas hankalaa, mutta paikallaan odottamiset parani kyllä tosi paljon treenin loppua kohti, se jopa pysyi paikallaan niin että menin itse esteen toiselle puolelle valmiiksi! Tehtiin myös putken hakemista itse, ilman että itse mitenkään ohjaan tai liikun. Tämä oli vaikeaa sillä Prima jäi kovasti kyselemään multa neuvoja, tarvitaan tässä selvästi lisää estehakuisuus- ja irtoamistreenejä. Naksutin ois ehkä kätevä tässäkin? Tehtiin myös muutamaa kaarevaa putkea peräkkäin, rämpyteltiin keinua ja mentiin läpi renkaasta (rengas oli maantasalla, tuettu sellaiseen telineeseen). Renkaassakin haluaisin kovasti enemmän sitä omaa tarjoamista. Kaikenlaista naksuttelua ja tarjoamista siis lisää! Toki virekin oli ihan eri kun oli uusi jännä paikka. Yhdessä välissä Prima havahtui siihen, että katonrajassa ollut tuuletin pyörähti päälle ja sille piti kamalasti haukkua ja nostaa irokeesi pystyyn. :D

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni tänään, lopuksi tytöt pääsi taas metsään rymyämään (omistajat toki halus että ne jäähdyttelis kauniisti ravaten mutta se ei kyllä onnistunut ihan 100 % ajasta). Prima näytti muuten kamalan suurelta Nastaan verrattuna. Korkeutta on kyllä edelleen varmaan aika lailla saman verran, mutta Prima on paljon jäntevämpi ja rotevampi. Pitäisi käydä Musti ja Mirrissä puntarilla.

Kuvia ei tällä kertaa ole. Videokamera olisi tosi kiva, että saisi treenejä joskus kuvattua...

Ensimmäinen teksti!

Tämä blogi on ollut luotuna jo useamman kuukauden, mutta ulkoasu sai muotonsa vasta kuukausi takaperin, ja nyt vasta innostuin kirjoittamaan ensimmäisen tekstin. Toivon, että saisin tästä blogista luotua itselleni jonkinmoisen treenipäiväkirjan, jotta treenejä tulisi suunniteltua ja toteutettua paremmin, ja että niistä jäisi jotain muistiin. Onhan tämä myös yksi syy ulkoiluttaa kameraa useammin... 

Viikonloppuna olimme Priman kasvattajan (kennel Nallikallion) järjestämällä kennelleirillä. Monien sukulaiskoirien lisäksi oli erityisen kiva tavata Priman pentuesisarukset Terra ja Riio (Rasavilli ja Roudari), joita en ollut nähnyt luovutuksen jälkeen. Suuntasimme Paimioon jo perjantaina. Perjantai-iltana luvassa oli agilityä Esa Lehdistön kouluttamana. Priman kanssa teimme hyvin yksinkertaisia ohjautumisharjoituksia (niiston alkeita) sekä irtoamista kuolleeseen leluun ja siitä ohjaukseen tulemista.

Lauantaina aamupäivästä vuorossa oli tokoa Heidi Pesosen ohjaamana. Prima teki perusasentoa ja seuruuta imuttamalla, lisäksi kokeilimme ensimmäistä kertaa ruutua. Ruutua tehtiin lelun avustamana, eli lelu näytettiin ja jätettiin ruutuun halutulle paikalle, koira kauemmas, sieltä lähetys ja sitten ruutuun leikkimään. Imuttamisessa Prima meinasi vähän turhautua ja rupesi komentamaan. Tässä tehtiin niin, että Heidi vei Priman hihnassa kauemmas ja toi heti takaisin ja sitten jatkettiin. Pari kertaa jouduttiin viemään se pois tilanteesta, mutta se toimi ja rauhoitti sitä. Ruudut oli tosi hienoja. Ruudun kanssa haluaisin jatkaa niin, että tekisin sitä naksuttelemalla sekä lisäksi välillä näyttöruutuja ja leluruutuja. Heidiltä sain hyviä ohjeita. Imuttamista voisi tehdä jo huomattavasti pidempää pätkää, mutta käsi kannattaa pitää matalalla pomppimisen ehkäisemiseksi. Lisäksi perusasentoon hakeutumista ilman apuja tulisi treenata. Tähän ajattelin hommata avuksi kosketuskepin. Myös noutoa voisi aloitella.

Lauantai-iltapäivänä kävimme vielä vetämässä verijälkiä metsään, yksi näistä Primalle. Olemme kokeilleet mejää Tartossa pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Prima haisteli hyvin, vaikka vauhtia olikin aika paljon. Toisella kerralla se ei uskaltanut lähteä ollenkaan, liekkö veri ollut liian tuoretta ja jälki siten liian pelottava. Jälkimmäisestä kerrasta oli jo vierähtänyt tovi, joten halusin kunnon tauon jälkeen kokeilla vielä kerran, että onko siitä verijäljelle, vai jatketaanko vain nakkijäljen parissa. Iltapäivällä Ojansivun Katja piti Riehakkaille vielä leikkikoulua. Prima oli jo aika finito ja sillä oli todella kuuma, joten ei jaksanut pistää enää kaikkea likoon. Se ei leikkinyt kovin hyvin, ei kiinnostunut kuolleesta lelusta, eikä mielellään pitänyt lelua suussa voitettuaan sen, kun piti läähättää. Teki kuitenkin hienosti namiin vaihtoja. Katja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että koira tarjoaa lelua minua kohti ja on itse aktiivinen. Normaalisti se onkin mielestäni paljon aktiivisempi, mutta kuumuus ja rankka viikonloppu uusine tilanteineen selvästi painoivat jo.

Agility jatkui sunnuntaina edelleen Esan johdolla. Tehtiin syliintuloja ja poiskääntöjä, lisäksi hieman peruuttamista. Treenattiin myös valssia niin, että apulainen piti Primasta kiinni, Esa palkkasi hypyn takana alustalle ja tarkoituksena oli, että mun oma liike jatkuu ja koira jää palkalle. Alkuvaikeuksien jälkeen tämä sujui jo ihan hyvin ja minäkin sain jalkani järjestykseen. Ihan viimeiseksi tehtiin hypyn tarjoamista. Eka oli huono, koska katsoin koiraan, joten eihän se silloin lähetyksestä lähtenyt hypyn taakse palkalle, vaan mun luokse. Toinen oli tosi hyvä, ja enempää ei sitten tehtykään. Treenikaverina mulla oli pieni raivopää, joka suuttui kun sitä pidettiin kiinni, ja aiheutti hilpeitä reaktioita kentän laidalla. Agility on Priman mielestä tosi kivaa, mutta se turhautuu mun toimintaan aika nopeasti, kun olen itse ohjaajana vielä todella kokematon, enkä siksi varmasti kovin johdonmukainen. Se kuitenkin rauhoittui kivasti kun pääsi tekemään enemmän. On sillä kyllä asennetta. :P Patoamista olisi hyvä harjoitella, jotta se pystyisi keskittymään paremmin jo heti aluksi, eikä väsyisi niin nopeasti.  Ehdottomasti täytyy myös opettaa se odottamaan paikallaan, että sekin toimisi jo eräänlaisena rauhoitteena. Ohjeiksi Esalta saatiin jatkaa samoja harjoituksia, erityisesti käteen (ohjaukseen) tulemista sekä takapään käyttöä ja hypyn tarjoamista.

Leirin lopuksi käytiin vielä ajamassa lauantaina vedetty verijälki. Priman jälki oli ehkä n. 150 m pitkä sisältäen kaksi kulmaa makauksineen. Se aloitti todella hyvin, mutta toisen kulman jälkeen oli välillä enemmän ja vähemmän hukassa. Sillä oli hirveän kuuma ja se ottikin välillä läähätystaukoja, että pystyi taas haistelemaan. Hienosti se lopulta löysi kuitenkin toiselle kulmalle ja siitä oikein hyvin loppuun asti. Kaadolla ollut sorkka oli sen mielestä vähän epäilyttävä (ja kihisi muurahaisia), mutta namipalkka rasiasta maistui hyvin. Jäljen jälkeen huilailtiin vielä hetki, kunnes lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylän kesäkotia. Leirillä oli kyllä ihan superkivaa, vaikka mua jännittikin etukäteen oma kokemattomuuteni. Toivottavasti päästään osallistumaan tulevinakin vuosina. :) Harmittavasti kuvia ei tullut otettua yhtään, emmekä tallentuneet kenenkään muunkaan kameraan.

Tänään tiistaina alkoi meidän arkitottelevaisuuskurssi, jonka järjestää Etoelävän koulutuspajan Elli. Ekalla kerralla harjoittelimme kontaktia, nimeen reagoimista, kontaktikävelyä, istumista ja luoksetuloa, eli ihan perusjuttuja. Toiset koirat olivat Primalle todella suuri häiriö alkuun, mutta lopputunnista se jaksoi jälleen keskittyä paremmin. Kurssilla oleva airedalenterrieri sai orastavassa mörköiässä olevan teinikeepin pöhisemään ja haukkumaan alkutunnista todella paljon, ja vielä lopputunnistakin se oli vähän epäilyttävä. Kurssi jatkuu 10 kertaa aina joka tiistai. Heinäkuussa mennäänkin sitten toiselle Ellin kurssille, kisaamaan tähtäävien penturyhmään.

Tästä tuli kyllä varsinainen maratonpostaus... Loppuun vielä pari kuvaa Primasta, joka täyttää huomenna tasan 6 kk. :)